Oma napa.
Ah, se oli maailmani keskipiste. Ja sitä piti oikein kaivella!
Joskus sieltä löytyi kaikenlaista nöyhtää, joka sai minut tuntemaan huonommuutta ja häpeää. Joskus taas oma napa oli jotain ihan parasta ihan niin, että nokkakin nousi kohti kattoa.
Itsekeskeisyyteni sai minut analysoimaan itseäni. Tekemään sitä hommaa, joka kuuluu jollekin aivan toiselle - nimittäin sydämeni tutkiskeleminen ei ole minun oma taakkani.
No kenelle se kuuluu?
