Tekstit

Näytetään tunnisteella kotiseurakunta merkityt tekstit.

Hengissä vai hengessä

  Hui sentään, arkipäivät vilahtivat tällä viikolla kyllä kuin siivillä! Nyt on jo viikonlopun ja levon aika. Keskiviikkona oli ihanaa, kun vietin isän kanssa kaksistaan päivällä aikaa. Juteltiin monista asioista, muisteltiin kaikkia vanhoja juttuja, tietenkin syötiin hyvin, kahviteltiin ja katsottiin tietenkin suomalainen vanha elokuva sekä Pilanpäiten kahdeltakin kanavalta - meidän iskän lempiohjelmia, jos urheilua ei lasketa. (Se on kohta Olympialaiset, wuhuu!!!) Isälläni on parkinsonin tauti ja kuten monissa pitkällisissä sairauksissa, tässäkin otetaan välillä takapakkia ja on niitä väsyttäviä jaksoja. Turhauttavaa isän kohdalla on se, että hän on ollut todella aktiivinen ja urheilullinen; nyt se on vängälläkin vähentynyt vaikka hän käykin mahdollisuuksien mukaan kävelylenkillä, kuntosalilla, ohjatussa liikunnassa jne. Tällä hetkellä isä tarvitsee hieman jelppiä, kun vaihdetun lääkityksen ja verenpaineen heittelyn takia hänellä meinaa huimata. Hän pärjäisi muuten mainiosti yksi...

Hirviöitä(kö)?

Jassoo, mitä sitä tänään tapahtuikaan... Ainakin olin kirjoitushommissa jo heti aamusta ja kotona oli yhtä sun toista pientä näpertelyä. Tänään kävin myös muun Joulupukin kaupunkitoimiston jengin kanssa opettelemassa kassajärjestelmän käyttöä. Olen nimittäin lupautunut tässä viestinnän asioissa auttamisen ohella, että olen joskus myös itse toimistossa aputonttuna. Miksipäs ei! Kyllä näin joulun alla on mukava silloin tällöin nähdä ihan ydinkeskustan meininkiä.  Tein myös korttireklamaation pankille siitä äidin tapauksesta. Poliisi ei luonnollisestikaan tämmöistä ala tutkimaan, kun rahat on mennyt johonkin maailmalle, mutta pankilta odotan kyllä jotain reagointia asiaan. Olisihan se hienoa, jos äitini saisi hyvitystä anastetuista rahoistaan. Hän kun ei ole korttiaan vinguttanut missään liikkeissäkään saatikka ulkomailla. Ihan pelkkiä automaattinostoja ja maksupääteasioita. Siksipä tapahtunut tuntuukin niin epäoikeudenmukaiselta. Tänään oli kropassa hiukan tukkoinen olo. En ole ehtin...

Yksi sydän

Ja niin on torstai toivoa täynnä! Olipas hirmu paljon parempi päivä kuin eilen. Ehkä luvattoman paljon stressaan keskiviikkoisin sitä Xee-kurssia... Jos kyseessä olisi vain oma tekeminen ja oppiminen, en varmasti jaksaisi edes hermoilla. Mutta kun tiiminvetäjänä on vastuussa jostakusta toisesta, siitä tulee heti eri fiilis. Täytyy ottaa vaan lunkimmin jatkossa - olen jo nähnyt sen, mitä tapahtuu kun suorittaa. Itse en siihen enää lähde. Puuhailin kotona aamupäivän ja tein ruuan valmiiksi muulle perheelle. Puoliltapäivin lähdin katsomaan yhtä "konttoriseurakuntalaista" sairaalaan. Meillä oli hyvät juttutuokiot ja piipahdin vielä hakemassa tälle miehelle läheisestä kaupasta vähän smoothieta ja proteiinijuomaa - kaverilla kun ei oikein ruoka maistu ja jostain pitäisi saada potkua.  Menin sitten konttorille tekemään töitä, kirjanpitoa ym. Huhkin innoissani kun katsoin kelloa, että aika rientää. Jossain vaiheessa havahduin, etten ollut siirtänyt konttorin kelloa taaksepäin. Sainki...