Jassoo, mitä sitä tänään tapahtuikaan... Ainakin olin kirjoitushommissa jo heti aamusta ja kotona oli yhtä sun toista pientä näpertelyä. Tänään kävin myös muun Joulupukin kaupunkitoimiston jengin kanssa opettelemassa kassajärjestelmän käyttöä. Olen nimittäin lupautunut tässä viestinnän asioissa auttamisen ohella, että olen joskus myös itse toimistossa aputonttuna. Miksipäs ei! Kyllä näin joulun alla on mukava silloin tällöin nähdä ihan ydinkeskustan meininkiä.
Tein myös korttireklamaation pankille siitä äidin tapauksesta. Poliisi ei luonnollisestikaan tämmöistä ala tutkimaan, kun rahat on mennyt johonkin maailmalle, mutta pankilta odotan kyllä jotain reagointia asiaan. Olisihan se hienoa, jos äitini saisi hyvitystä anastetuista rahoistaan. Hän kun ei ole korttiaan vinguttanut missään liikkeissäkään saatikka ulkomailla. Ihan pelkkiä automaattinostoja ja maksupääteasioita. Siksipä tapahtunut tuntuukin niin epäoikeudenmukaiselta.
Tänään oli kropassa hiukan tukkoinen olo. En ole ehtinyt ulos lenkille vähään aikaan vaikka salilla olenkin pari kertaa viikossa käynyt. Luulenpa, että kyse on vaan raittiin ilman ja hikilenkin puutteesta. Pää ei kunnolla toimi, jos ei sitä välissä tuuleta! Tosin nyt on loppuviikko niin täynnä ohjelmaa, että saas nähdä, missä välissä ulos ehtii. Huomasin myös, että kaipaan rauhallista, kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa. Lapsi usutti meitä treffeille tulevana sunnuntaina! Minusta kyllä tuntuu nyt, että sunnuntai voisi olla köllöttelyä kotona ihan koko perheen voimin. Perjantai ja lauantai kun on touhua täynnä. Katsotaan...ei kynttiläillallinen huonoa tekisi, mutta jotenkin se ei kyllä sovi sunnuntaihin.
Illalla oli konttoriseurakunta koolla. Itse olin edellä mainituista syistä jotenkin ihan pihalla ja poissa pelistä, mutta oli ihana nähdä kaikkia paikalle tulleita. Rukoilimme OYKS:aan siirretyn ystävämme puolesta ja monien muidenkin asioiden ja ihmisten puolesta. Musiikkia, rukousta, sanaa... Ja joku tuo aina herkkuja mukanaan, joten namistelua ja keskusteluakin siinä oli. Joinakin päivinä vaan ajatus harhailee ja nyt oli semmoinen päivä, en siis itse ollut ehkä ihan niin läsnä, kuin olisin halunnut.
Keskustelussa tuli esille rovaniemeläiset musiikkia tekevät julkkikset Antti Tuisku ja Mr. Lordi. Kovin moni porukastamme ei arvostanut heidän musiikillisia saavutuksiaan - suurimpana syynä luultavasti niin erilainen musiikkimaku. Ja ovathan nämä molemmat henkilöt aiheuttaneet paljon keskustelua kristillisyyden näkökulmasta. Onhan se hurjaa, minkä teemojen ympärillä kummankin musiikki pyörii. Eivät he minun musiikkimakuunikaan aivan istu, mutta kyllä minä löydän Antti Tuiskun tuotannosta sellaisia esityksiä, jotka sykähdyttävät tai saavat ajattelemaan.
Lordin musiikki ja imago on siellä hirviössä ja fantasiamaailmassa. Mr. Lordin maskin takana on kuitenkin kovin erilainen mies, kuin mitä hänen hahmonsa on. Olen omassa elämässäni miettinyt, kuinka erilaisia naamioita ja rooleja minullakin on. Suojamekanismina, turvana, opittuna tai opeteltuna. Haarniska suojaamassa jo olemassa olevia haavoja ja estämässä uusien tulemista. Poliisin univormu suojasi henkilöön kohdistuvan reagoinnin tuntemuksilta - ärtynyt tai agressiivinen asiakas ei kohdistanut sanomisiaan tai tekemisiään minua kohtaan vaan Suomen poliisia kohtaan. Valehtelisin jos väittäisin, ettei univormusta ja voimankäyttövälineistä tule vallantunnetta. Kyllä siitä tulee. Mutta eri asia on, mitä tuolla tunteellaan ja myös mahdollisuudella käyttää toimivaltaansa tekee. Sama juttu muilla naamioilla ja rooleilla - ratkaisevaa on, miksi ne ovat olemassa ja mihin niitä käyttää? Hyvään vai pahaan? Suojautumiseen vai hyökkäämiseen? Turhuuttaan vai perustellusti? Osaamatta luopua niistä vai tarpeettomista irrottautuen? Se miltä joku tai jokin näyttää pelkästään silmin tarkasteltuna ja mikä on piilossa sekä sisimmässä oleva todellisuus, ovat kaksi eri asiaa.
Antti Tuiskun Valittu Kansa levy aiheutti kohahduksen uskovien piirissä. Tuiskua parjattiin ja syytettiin Jumalan pilkasta. Nimikkokappale ainakin onkin kovin seksuaalinen ja härski. Kappaleessa on sopimatonta kielenkäyttöä ja siitä tulee pahoja mielleyhtymiä. Mutta tiedättekös, kun miettii historiaa taaksepäin, niin kyseisen kappaleen sanat sopivat osittain tai kokonaan yhteen jos toiseenkin uskonnolliseen julistajaan tai kirkonmieheen, jolla on ollut salattu elämä julkisuuskuvan takana tai joka on käyttänyt valta-asemaansa väärin. Niin...olikohan kyse sittenkään Jumalan pilkkaamisesta? Oliko kenties kuitenkin kyse enemmän sisältä nousevasta huudosta, huomionhakuisuudesta, tabujen rikkomisesta, uskonnollisen järjestelmän arvostelusta? Kappale Jesse on mun frendi nostaa minulla karvat pystyyn - juuri näin laput silmillä ja kovia me ihmiset, uskovatkin, voimme olla! Biisi muistuttaa kovin paljon menestysteologien ja motivaatiopuhujien mantroja - sisäpiiriläisenä olet jotain.
Koetan muistaa, että kun minä osoitan sormella jotakin, neljä sormea osoittaa aina takaisin. Kun näen jossakussa ihmisessä jotakin itseäni ärsyttävää tai ahdistavaa, on sama kuin katsoisin peiliin - tuo tunne on heijastusta sisimpäni asioista. Samalla tavalla kuin joku kohtaamani ihminen on minulle tosi hermoja raastava, samalla tavalla minä olen jollekulle se "raivostuttava pyllypääapina". Jumalalle erottautuneena ja Hänen ihanassa läheisyydessään minulla ei ole tarve katsoa muita ihmisiä ja miettiä heidän tekemisiään arvostellen - vaan ainoastaan rakastaen ja suurella myötätunnolla. Tässä kaunis Antti Tuiskun tulkinta minun kaikkien aikojen lempijoululaulustani Tulkoon joulu. Itketti kun kuuntelin tätä.
"Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään." Joh. 14:4
"Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi'? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä." Luuk. 6:42-42
"Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi?" Jaak. 4:12
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta." Joh. 3:16-21
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti