Kropalle kuntosalia - sielulle ja hengelle jotain ihan muuta

Se olisi tänään salipäivä. Olen aina tykännyt liikkua jollain tavalla ja nyt kun selkä alkaa taas olla paremmassa kondiksessa, olen hakeutunut kuntosalille. Me käymme yhdessä mieheni kanssa samalla salilla, jotta tulee lähdettyä ja voimme tsempata toisiamme. Toki teemme siellä sitten ihan omia treenejämme. Täytyy muuten sanoa tästä liikkumisesta ja kuntoilusta, että kaksi ihan parasta viimeaikaista hankintaa ovat selän kuntoutukseen hankittu rulla sekä uusi pyöräilykypärä.

Selkäni oli viime vuonna niin pahassa kunnossa, että luulin jo joutuvani luopumaan monista jutuista, kuten vaeltaminen, pyöräily ja salihommat. Sain kuitenkin apua loistavalta lääkäriltä sekä fysioterapeutilta ja niin vain taas mennään. Ostin jo viime vuoden puolella semmoisen kunnon ”mummopyörän” jolla voin ajaa pystymmässä asennossa ja jossa on kunnon tukeva penkki. Ja ah ihanuutta!! Pyörä kuulkaas kulkee kuin unelma. Ja huomaan, että minun selälle se on parempi mennä tuommoisella pyörällä, kuin sellaisella sporttisemmalla mallilla, jossa on matala ajoasento. Nyt sitten vielä panostin uuteen kypäräänkin, joten näytän ajaessani ihan skeittarilta!! Jostain syystä tuommoiset pikkujutut on saaneet mut ihan tosi hyvälle tuulelle – kuten kypärän hauska väri.

Se, että olen saanut apua terveyteeni ihan inhimilliselläkin tavalla, on ollut viime aikojen suuri siunaus. Kovin juttu elämässäni on kuitenkin viime vuosien hidastaminen ja yhteys Jumalan kanssa. En voi kylliksi korostaa sitä, miten Jumala itse on korjannut, nostanut ja auttanut minut siihen, missä nyt olen. Erityisesti hengellisesti.

Olen kirjoittanut siitä, että uskon lepo ja Jumalan valtakunnan asiat tulevat meille istuutumalla Jumalan läsnäoloon. Hengellisesti istuminen tarkoittaa sitä, että laskemme koko painomme Herran varaan – luovutamme Hänelle kaiken vastuun ja hyväksymme Jeesuksen täytetyn työn. Vain näin luottamuksemme Jumalaan voi kasvaa. Luottamus johonkin persoonaanhan tulee hänen tuntemisensa kautta. Joku ihminenkin meidän pitää ensin oppia tuntemaan, että uskallamme TODELLA luottaa häneen. Vain kun opimme tuntemaan Jumalan, voi tämä Raamatun kohta tulla todelliseksi meidän elämässämme: ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy.” Hep. 11:1

Miettikääpä sitä miten ensimmäisen ihmisen, Aadamin, elämä alkoi? Aadamhan luotiin kuudentena päivänä – hänellä ei siis ollut osaa eikä arpaa noihin ensimmäiseen kuuteen työpäivään, jolloin Jumala teki kaiken muun maailmankaikkeudessa valmiiksi. Aadamin elämä alkoi Jumalan työn päättyessä kuudennen päivän lopussa ja Jumalan lepopäivän alkaessa. Voimme sanoa, että Aadam itseasiassa tutustui vapaapäiviään viettävään isään ja syntyi suoraan Jumalan lepoon.

Miten tämä sopii meille, mikä tässä on se juttu meidän elämäämme koskien? Onhan elämämme nyt kovin erilaista kuin Aadamilla oli. Jeesukseen uskovan on kuitenkin hoksattava se, että meidän on ensin oltava Jumalan levossa, jotta voimme hedelmällisesti tehdä ja tuottaa jotain hengellisesti. Meidänkin on synnyttävä tuohon lepoon! Ja Jeesuksen täytelyn kuuliaisuuden työn takia meillä on mahdollisuus siihen.

Kun hieman kaivelemme muistiamme Raamatun kertomuksesta, tiedämme mitä noiden kahden levon – Aadamin ja Kristuksen - välillä on tapahtunut. Välissä on Aadamin ja ihmiskunnan koko synnin ja tuomion historia. Syntiinlankeemuksen seuraustahan oli, että ”otsa hiessä pitää sinun leipäsi syömän” – ihmisen elämä (ilman Jeesusta) on ponnistelua, yrittämistä, rappeutumista, Jumalasta vieraantumista…

Milloin Jeesus huusi ”Se on täytetty”? Kun täysi lunastushinta oli maksettu, täydellinen ja kertakaikkinen uhri meidän puolestamme oli toimitettu, kun Jeesus oli oman hommansa hoitanut. Oletko hoksannut, että meitä ei edes Raamatussa käsketä istuutumaan – itseasiassa meidän on nähtävä itsemme jo istumassa Jumalan valtakunnassa Kristuksessa. Työ kun ei alunperinkään ole meidän vaan Hänen – Jumala itse antaa meille levon kun uskomme Jeesuksen täytetyn tehtävän olevan totta meidän kohdallamme.

Kuten Kristityn uusi elämä alkaa, niin sen tulee jatkuakin – perustana on Jeesuksen täytetty työ – sekä Jumalan armo ja rakkaus. Voin vakuuttaa sinulle, että kaikki uudet hengelliset asiat alkavat aina istuutumisella: siitä, että olemme uskon levossa. Me saamme kaiken vain lepäämällä Herrassa. Jumala valitsi meidät ennen maailman perustamista ja Hän rakasti meitä ensin. Me emme voi rakastaa ilman Hänen rakkauttaan.

Miten sitten muutumme, miten vapaudumme, miten pyhitymme...mistä tulee meihin se Jeesuksen kaltaisuus, josta Raamattu puhuu? Sana antaa siihen vastauksia: ”Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi? Ei tietenkään. Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että meidät kaikki, jotka on kastettu Kristukseen Jeesukseen, on kastettu hänen kuolemaansa? Meidät on siis yhdessä hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä.” Room. 6:1-4

Olemme siis kuolleet Jeesuksen kanssa ristillä pois synnistä, olemme Jeesuksen kuolemaan kastettu, olemme siis myös haudattu Hänen kanssaan ja Hän on tehnyt meidät eläviksi. Ja nyt hallitsee armo ja se on voima muuttumiseemme. Tuo Jeesukselle tapahtunut historiallinen tapahtuma – ristiinnaulitseminen, hautaaminen ja ylösnousemus – on nyt osa minunkin (ja sinun) menneisyyttäni. Tämän hyväksyminen muuttaa ihan kaiken.

Jos panet jotain kirjan väliin (vaikkapa setelin) ja sitten poltat kirjan, missä tuo seteli on? No ymmärrät, että niillä on sama kohtalo, kirjalla ja setelillä. Molemmat palavat tuhkaksi.

Raamattu sanoo: ”Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.” Gal. 2:19-20
”Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi…”1. Kor. 1:30
”Mutta hän, joka vahvistaa meitä yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja on voidellut meidät, on Jumala.” 2. Kor. 1:21
”Joka on kuollut, on vapautunut synnistä.” Room. 6:7
”Samoin pitäkää tekin itseänne synnille kuolleina mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:11
”Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa.” Kol. 3:3

Kun tästä tulee meille todellisuutta, olemme löytäneet pyhitetyn elämämme salaisuuden. Moni kamppailee vuosikausia monenlaisten siteidensä ja toistuvasti samojen ongelmiensa kanssa. Niistä vapautumisen salaisuus ei ole se, että meidän pitää tehdä jotain. Minä lepään nyt Jumalan täytetyn työn varassa. Entinen, vanha minä on otettu pois Jeesuksen ristinkuolemassa ja minä saan ja voin surra sen vanhan minäni kuolemaa. Nyt Jumala voi alkaa paljastamaan sitä, mitä minussa jo on ja millaiseksi Hän on minut tarkoittanut. Uusi hengellinen minäni yhdistyy siihen upeaan persoonaan ja luomukseen, jonka Jumala suunnitteli jo ennen aikojen alkua. Minä en itse muuta itseäni. Jumala vain tekee minusta yhä enemmän ja enemmän itseni – sen joksi Hän minut tarkoitti.

”Mutta mitä MINÄ voin tehdä?” Unohda tuo kysymys. Jumala odottaa niin kauan, että lakkaat itse tekemästä. Asia menee nimittäin juuri niin kuin Watchman Nee on sanonut: ”Kun olet lakannut tekemästä, silloin Jumala aloittaa.”