Uskonelämän resepti - liian helppoa ollakseen totta?

Minulla on ollut pari vaikeampaa päivää. Lähinnä päässäni pyörivien ajatusteni kanssa. Olen kirjoittanut joskus aiemmin siitä, että minulla on PMDD (kuukautisia edeltävä dysforinen häiriö) ja se on onneksi pysynyt todella hyvällä mallilla ja aisoissa lähinnä Jumalan antaman levon ansiosta. Mutta joinakin kuukausina on vielä hankalampia päiviä ja silloin tulee ”kaikuja” menneisyyden haasteista. Ensin oli muutama päivä fyysisesti heikompaa menoa, mutta nyt on ollut pari päivää hieman alavireinen olo henkisesti. 

Onneksi on Jumala kelle avautua!! :D Mie kyllä vuodatan Hälle aivan kaiken! Olen kertonut viime päivinä Jumalalle siitä, kuinka välillä on turhautunut olo ja tunne siitä, että sitä on vailla suuntaa elämässään. On ollut tunne, että sitä menee kuin ilmaa haparoiden eteenpäin. 

Mutta aina kun pysähdyn, istun Jumalan eteen ja avaan itseni Hänelle, Hän on valmiina auttamaan, tukemaan, neuvomaan, lohduttamaan, rakastamaan...you name it!! Siinä Jumalan läsnäolossa – kun taivas koskettaa minun kohdallani maata – kaikki solmut alkavat aueta, epäselvyydet ja epäusko kaikkoavat ja rauha, ilo sekä usko tulevat.

Kauan aikaa taaplasin edestakaisin sen kysymyksen edessä, että mikä se on siinä Jumalan valtakunnan todellisuudessa elämisen salaisuus. Menikin hengellisen kasvuni prosessissa lähes 20 vuotta aikaa, ennenkuin todella sain ymmärryksen siitä, että kaikki alkaa istumisesta. Mietippä sitä tästä näkökulmasta: koko kristillinen aikakausi alkoi silloin, kun Jeesus Kristus...teki mitä?!

”Tällä voimallaan hän vaikutti Kristuksessa herättäessään hänet kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaallisissa, ylemmäksi kaikkea hallitusta ja valtaa, voimaa ja herruutta ja jokaista nimeä, joka mainitaan, ei vain tässä maailmanajassa vaan myös tulevassa.” Ef. 1:20-21

Myös meidän – sinun ja minun - oikea elämämme alkaa silloin, kun näemme itsemme istumassa taivaallisissa Jeesuksen kanssa. Ymmärrämme, että me todella olemme Kristuksessa, kuten Raamattu sanoo. 

”Jumala on herättänyt meidät yhdessä hänen kanssaan ja asettanut yhdessä hänen kanssaan istumaan taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina ylenpalttisen runsasta armoaan hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.” Ef. 2:6-7

Useimmat kristityt ovat tehneet sen saman virheen kuin minä tein: yritin vaeltaa ja taistella ennen istumista. Pyrin pääsemään vaelluksellani lepoon – kuten israelilaiset autiomaassa! Se mihin ihminen ajautui paholaisen vaikutuksesta silloin aikoinaan Jumalan luona paratiisissa, eli hyvän ja pahan tiedon puusta syömiseen, vaikuttaa tähän. Siitä lähtien nimittäin järkeily ja punnitseminen (hyvän ja pahan, oikean ja väärän arvioiminen itse) ovat aiheuttaneet ihmisen elämässä sen, että emme voi mitenkään uskoa pääsevämme mihinkään, ellemme itse vaella sitä kohti aktiivisesti ja ole ns. ”hyviä ihmisiä”.

Haluan muistuttaa kuitenkin, että maailma ja ihmisen historia ei kuitenkaan ala käskyllä TEE, se alkaa sanalla TEHTY! Myös koko kristillinen elämä Jeesuksesta eteenpäin alkaa samoin.

Raamattu nimittäin alkaa sanoilla: ”Alussa Jumala…”. Jumala teki ensin kaiken valmiiksi ennen ihmistä. Jeesus puolestaan sanoo ristillä juuri ennen kuolemaansa jotain merkityksellistä, joka liittyy tähän: ”Kun Jeesus oli ottanut hapanviinin, hän sanoi: ”Se on täytetty!” Sitten hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.”  Joh. 19:30

Tiedätkös, meidän ei tarvitse yrittää saavuttaa mitään itse. Kaikki on jo tehty.

Uskovan elämän kuuluisi olla alusta loppuun saakka täydellistä riippuvuutta Jumalasta. Meidän on opittava aivan ensimmäiseksi istumaan ja löydettävä tuo salainen rauhan paikka Jumalan läsnäolossa, uskon lepo Kristuksessa. Jos luet Uutta Testamenttia tämä mielessäsi huomaat, että lähellä Jumalaa elävät ihmiset olivat löytäneet tämän. Jeesus tietenkin itse – Hänhän vetäytyi tämän tästä kaksin Isänsä Jumalan kanssa. Opetuslapset ja sananpalvelijat olivat usein rukouksessa, hiljentymisessä jne. Ja muistakaapa ahkeran touhuajan Martan siskoa Mariaa! Martta valitti Jeesukselle kun Maria ei auta häntä askareissa. Jeesuspa sanoikin, että Martta itse hätäilee turhista – Maria kun oli Jeesuksen jalkojen juuressa istuessaan se, joka oli (itsensä Jeesuksen sanojen mukaan) valinnut hyvän osan, jota ei Marialta oteta pois. Jeesus tekee meille täysin selväksi tuossa, – ja sen pitäisi olla meillekin ymmärrettävä asia – että ”vain yksi on tarpeen. (Luuk. 10:38-42)

Olen oppinut istumaan ja ottamaan vastaan armoa Jumalan levossa. Siinä on kaikki. Ei ole mitään muuta. Ja tämä on Jeesukseen uskovan elämän suurin vaikeus ja haaste – Jumalan valtakunnan asiat tulevat sinulle ja minulle tavalla, joka kuulostaa liian helpolta ollakseen totta. Ja helppoa se inhimillisestä näkökulmasta onkin – ja siksi meille niin ylivoimaisen vaikea hyväksyä ja ottaa vastaan. Jumalan valtakuntaa ei kuitenkaan johdeta ihmisviisaudella vaan Kaikkivaltiaan Jumalan auktoriteetilla ja voimalla, johon yhdistyy Jumalan ääretön ja loppumaton rakkaus omia lapsiaan kohtaan. 

Olipa tilanteesi, ongelmasi, haasteesi tai kysymyksesi mikä hyvänsä, kirjoitan sinulle reseptin: Istu alas, ole oma itsesi ja ota vastaan kaikki, mitä Jumala haluaa sinulle antaa!