Hierarkia vai huone?

Sunnuntai lähti käyntiin aamulenkillä koirien kanssa. Päälle kahvinkeittoa ja rentoa chillailua. Innostuin sitten tekemään kirjoittamistani runoista seinäkalenterin vuodelle 2022. Halusin sellaisen tietynlaisen ja kokoisen itselleni ja muokkasin runoni sopimaan eri kuukausille sekä etsin sopivat kuvat. Sitten hoksasin, että laitanpa sen verkkokauppaan myyntiin, jos joku muukin haluaa sellaisen itselleen tai vaikka joululahjaksi. Kerrankin saan mieluisan seinäkalenterin, kun tein itse!

Pakkasin eilen ostamamme lahjat Operaatio Joulun lapsi -laatikoihin - hyvin mahtuivat. Haluan vielä laittaa jokaiseen pakettiin mukaan kortin, jossa on pieni tervehdys meidän perheeltä. Niiden lisäämisen jälkeen paketit ovat valmiit palautettavaksi. Ystäväni tuli hakemaan autonsa, josta mieheni laittoi kuntoon tuulettimen moottorin. Vaihdoimme kuulumisia teekupposen äärellä. 

Soittelin pitkän puhelun ystäväni Jaanan kanssa. Puhumme aina niin mielenkiintoisista hengellisistä asioista, että helposti vierähtää reilu tunti puhelimessa. Päälle vielä toinenkin puhelu koskien ensi lauantaita - lauantaina pidämme konttoriseurakuntamme ym. porukan kanssa meillä kotona kekkerit. Ihan noin vain, ilman mitään syytä taikka teemaa! Tarjoiltavia on sitten joidenkin tulijoiden kanssa mietitty. Meidän perhe on päättänyt tehdä pizzaa ja brownieta, mutta kuulostaa, että muiltakin on tulossa aika lailla hyviä eväitä näihin bileisiin...

Sunnuntai oli saunailta. Mies oli käynyt taas päivällä koiran kanssa metsässä, joten oli ihan paikallaan pienet löylyt. Eipä tehnyt huonoa itsellekään. Saunassa tulee mietittyä kaikenlaista. Mietin tällä kertaa kirkkojen ja seurakuntien merkitystä suomalaisille. Heräsi iso kysymys, että kumpi on tärkeämpää: Muotomenojen, perinteiden ja hierarkian tiivis noudattaminen ja muuten liberaalimpi ote kiinnittämättä niin suurta huomiota raamatun sisältöön ja ohjeisiin kristityille? Vai avoimin sydämin evankeliumiin ja opetuslapseuttamiseen kiinnittyminen ilman tiukkaa sekä taloudellisia, tila-, henkilö- että muita resursseja sitovaa rakennetta? 

Ymmärrän auttamisen ja kriisiavun näkökulman seurakuntien työssä sekä tutun rakenteen ja perinteiden tuoman turvan ihmisille. Itselle tuo jälkimmäinen vaihtoehto on kuitenkin selkeästi ainoa vaihtoehto: se ei nimittäin sulje pois tätä lähimmäisen auttamistakaan vaan päinvastoin, se vapauttaa enemmän varoja käyttöön ja kenties antaa enemmän liikkumavaraa auttamisen eri muodoille. Halveksinko auktoriteetteja, johtajuutta, organisaatioita, kulttuuria, koulutusta, asiantuntijuutta, kokemusta jne? En missään nimessä - kaikelle tälle on yhteiskunnassa oma paikkansa ja merkityksensä. Olen itsekin ollut poliisissa osana tiukkaa linjaorganisaatiota ja taatusti oppinut tottelemaan käskyjä. Muun muassa puolustusvoimat ja poliisi tarvitsevat selkeän johtamisjärjestelmän tehtäviensä luonteen vuoksi. Mutta itse en löydä Uudesta testamentista ylhäältä päin johdettua seurakuntamallia. Nykyiset seurakuntamallit perustuvat aika pitkälti Vanhan testamentin malliin, jonka Mooseksen appi Jetro neuvoi Moosekselle, jotta Mooseksella itsellään olisi aikaa olla Jumalan kanssa ja kysyä neuvoa Jumalalta. Jetron malli oli tarkoitettu israelilaisille lähinnä ns. siviilihallinnolliseksi malliksi ja estämään työuupumuksen. Kyseiseen organisaatiorakenteeseen perustuu hyvin pitkälti esim. puolustusvoimien ja poliisin organisaatio sekä nykyisten isojen yritysten ja yhteisöjen rakenne (kun kirjoittaa hakukoneen kuvahakuun organisaatiokaavio, saa käsityksen asiasta). Seurakunnissa tämän mallin vaarana on mm. kasvu vain tiettyyn rajaan asti eikä missään nimessä ohi tai yli seurakunnan johtajan tai johtajiston/vanhimmiston näyn sekä tahtotilan.

Se, mitä Jeesus opetti, on jotain aivan muuta - taivaan valtakunnan periaatteet ovat aivan toiset kuin maalliset. Kaikki lähtee alhaalta käsin, palvelemisesta. Jeesuksen seurakuntamalli rakentuu alhaalta ylöspäin: perustuksena Kristus-kallio, kulmakivenä itse Jeesus, alimpana toisten palvelijoina palvelutehtävät alkaen apostoleista, profeetoista ja vanhimmista. Siinä sitä sitten yhdessä Pyhässä Hengessä rakennutaan Jumalan rakennukseksi, jonka huippukivenä sitoo yhteen ja sitä valvoo ylimmäinen pappi ja apostoli Jeesus Kristus. Tämmöinen seurakunta on vahva, yhtenäinen, laaja, mahdollistaa kasvun ja yhteistyön sekä kaikkien ihmisten omien kykyjen ja lahjojen kasvun ja käyttämisen. Sekä ennen kaikkea Pyhän Hengen toiminnan ilman rajoitusta.

"Seuraavana päivänä Mooses istui tuomitsemaan kansaa, ja kansa seisoi Mooseksen ympärillä aamusta iltaan asti. Kun Mooseksen appi näki kaiken, mitä hän teki kansalle, sanoi hän: "Mitä tämä puuha on, jota sinulla on kansan kanssa? Miksi sinä istut yksin ja kaikki kansa seisoo ympärilläsi aamusta iltaan asti?" Mooses vastasi apellensa: "Kansa tulee minun luokseni kysymään Jumalalta neuvoa. Kun heillä on jokin riita-asia, tulevat he minun luokseni, ja minä ratkaisen heidän riitansa ja ilmoitan heille Jumalan säädökset ja lait." Niin Mooseksen appi sanoi hänelle: "Siinä sinä et menettele viisaasti. Sinä uuvutat sekä itsesi että tämän kansan, joka on kanssasi; sillä tämä tehtävä on sinulle liian raskas, etkä sinä voi sitä yksinäsi toimittaa. Kuule nyt, mitä minä sanon. Minä neuvon sinua, ja Jumala on oleva sinun kanssasi. Ole sinä kansan edusmies Jumalan edessä, ja saata sinä sen asiat Jumalan eteen. Ja opeta heille säädökset ja lait, ja neuvo heille tie, jota heidän on kuljettava, ja mitä heidän on tehtävä. Mutta valitse koko kansasta kelvollisia ja Jumalaa pelkääväisiä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä, ja aseta ne heille tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi. Nämä tuomitkoot kansaa joka aika. Kaikki suuret asiat he saattakoot sinun tietoosi, mutta kaikki vähäiset asiat ratkaiskoot itse. Huojenna näin jotakin itseltäsi, ja kantakoot he kuormaa sinun kanssasi. Jos näin teet ja Jumala itse sinua näin käskee, niin sinä jaksat sen kestää; ja kaikki tämä kansa saa mennä rauhassa kotiinsa." Ja Mooses noudatti appensa puhetta ja teki kaiken, mitä tämä oli sanonut. Mooses valitsi kelvollisia miehiä koko Israelista ja asetti heidät kansan johtoon, tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi. Nämä tuomitsivat kansaa joka aika. Vaikeat asiat he lykkäsivät Moosekselle, mutta vähäiset asiat he ratkaisivat itse." 2. Moos. 18:13-26

"Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: "Te tiedätte, että ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Mutta näin ei ole teidän kesken, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne; ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja. Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä." Mark. 10:42-45

"Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan kirjoituksista lukeneet: -- Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi (mm. Raamattu Kansalle ja engl. käännös: huippukivi). Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme. "Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä." Matt. 21:42-43

"Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä." Ef. 2:19-22

"Veljet, olen käyttänyt itsestäni ja Apolloksesta tällaista vertauskuvaa teidän takianne, jotta meistä oppisitte ymmärtämään sanat: "Tyytykää siihen mitä on kirjoitettu." Älkää siis mahtaillen asettuko yhden puolelle toista vastaan. Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi? Te olette näköjään jo kylläisiä, teistä on tullut rikkaita, olette päässeet kuninkaiksi -- toisin kuin me. Kunpa olisittekin kuninkaita, niin että mekin saisimme kuninkaina hallita teidän kanssanne! Jumala näyttää asettaneen meidät apostolit vihoviimeisiksi: olemme kuin kuolemaantuomitut areenalla, koko maailman katseltavina, enkelien ja ihmisten." 1. Kor. 4:6-9

"Tämän tähden, te pyhät veljet, te, jotka olette saaneet taivaasta kutsun, kiinnittäkää katseenne Jeesukseen, joka on tunnustuksemme apostoli ja ylipappi. Hän on herransa luottamuksen arvoinen, niin kuin Mooses oli "kaikissa hänen huoneensa asioissa", mutta hänet on katsottu suuremman kunnian arvoiseksi, yhtä paljon suuremman kuin rakentajan kunnia on rakennuksen kunniaa suurempi. Jokainen talo on jonkun rakentama, mutta Jumala on rakentanut kaiken. Mooses oli kyllä uskottu "kaikissa hänen huoneensa asioissa", mutta silti vain palvelija, elävä todiste siitä, mitä Jumala oli myöhemmin puhuva. Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme." Hepr. 3:1-6

Lisää mielenkiintoista luettavaa Raamatusta: 1. Kor. 12 ja 13 luvut, Gal. 1. luku, Ef. 4:1-16

Sydän täynnä

Olipa erilainen päivä, kun sain kunnolla nukuttua. Ihanat, ihmeelliset 11 tuntia täyttä unta. Jihuu!! Olikin sitten virtaa puuhailla kotona yhtä sun toista, imurointia ja sen sellaista mieheni metsästysreissun aikana. Päivällä lähdimme sitten lapsen kanssa ostoksille. Kävimme kirpparilla ja teimme löytöjä. Lapsi löysi Kontista kirjoja - jälleen kerran - sekä upean, ison maton. Matto muuttanee lapsen kanssa vajaan vuoden päästä Pohjois-Savoon, mikäli lukiosuunnitelmat toteutuvat odotetulla tavalla. Itse tein myös hyödyllisen löydön: laadukas talvitakki lähti mukaani 10 eurolla. Hinta oli niin halpa, koska takin hihansuut olivat mustuneet. Päättelin, että se on vain likaa, joka lähtee pesussa. Päättelin oikein - takki oli pesun jälkeen priimaa!

Ostosreissun tärkein asia oli kuitenkin Operaatio Joulun Lapsi. Olemme aikaisempinakin vuosina koonneet kenkälaatikkopaketteja. Tänä vuonna taas jokainen valitsi oman paketin saajansa: lapsi valitsi 5-9-vuotiaan pojan, mieheni 10-14-vuotiaan tytön ja minä 2-4-vuotiaan tytön. Paketteihimme laitoimme mm. pehmolelut ja muita pikkuleluja, pipot, sukat, tarroja, värikyniä, vihkoja, koulutarvikkeita, hammasharjat, palasaippuat, harjan jne. Operaatio Joulun Lapsen tehtävänä on osoittaa Jumalan rakkautta konkreettisella tavalla köyhyydessä eläville lapsille ympäri maailmaa ja yhdessä paikallisten seurakuntien kanssa kertoa heille ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Kenkälaatikkolahjojen valtakunnallinen palautusviikko on 15.11.-22.11.2021. Meille iso ilo ja pieni vaiva - jollekin lapselle Joulun kohokohta. Maailma tarvitsee lisää rakkautta ja välittämistä.

Siskon perhe on useana vuonna puolestaan osallistunut Joulupuu-keräykseen. Näin he ovat voineet toteuttaa suoraan jonkun paikallisen lapsen toiveen. Toivottavasti Rovaniemellä on tänäkin vuonna Joulupuu, sillä se on varmasti tehnyt monta lasta onnelliseksi. 

Alkuillasta mieheni lähti veljensä luo auttamaan pienessä remppahommassa, joten väännyimme lapsen kanssa mukaan. Suloisia veljen lapsia on aina ihana nähdä ja siellähän oli leikit kohdallaan! Itse sain virkistystä hyvistä keskusteluista veljen vaimon kanssa teekupposen äärellä. Ikäkriisit, ihmissuhteet, opiskelut, lapset...monista asioista ehtii keskustella lyhyessä ajassa, kun on kaksi puheliasta ihmistä asialla.

Kotiin tullessa oli pakko käydä kaupassa. Maidosta ja suolasta oli uupelo. Mutta kuinka ollakaan, mukaan tarttui myös kuohukermaa ja vaniljajäätelöä... Joko arvaat? Iltapalaksi mieheni tekaisi pannarin. Meillä oli koko perheen elokuvailta, leffaherkkuna pannaria vadelmahillolla, jätskillä ja kermavaahdolla. Elokuva oli hyvä ihan loppumetreille saakka, sitten se meni niin sanotusti yli ja siinä oli vähän liiaksi raakaa väkivaltaa. Vastapainoksi laitoimme leffan jälkeen vielä TV7:n päälle, että saimme vähän hengellisempää ajateltavaa nukkumaan mennessä.

Sängyssä mietinkin, kuinka tärkeää on, missä katseemme vaeltaa ja kuinka merkityksellistä on, millä elämämme ja ajatuksemme täytämme. 

"Tämän tähden, te pyhät veljet, te, jotka olette saaneet taivaasta kutsun, kiinnittäkää katseenne Jeesukseen, joka on tunnustuksemme apostoli ja ylipappi." Hepr. 3:1

"Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." Room. 12:2

"Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki." 2. Kor. 3:18

"Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu." Luuk. 6:45 

Opetuksen tarpeessa?

Perjantai oli jokseenkin väsynyt ja myös vetinen päivä. Sain kuitenkin hieman virtaa, kun lähdin heti aamusta, hieman kahdeksan jälkeen, siskoni kanssa kuntosalille. Sain hänet houkuteltua viimein mukaani ja olemme käyneet yhdessä kuntoilemassa maanantaisin ja perjantaisin jo usean viikon ajan. On ihanaa kun on seuraa ja tietysti pieni pakkokin lähteä, kun on sovittu. Ja meillä on aina hauskaa yhdessä, koska nauramme paljon! :D Huumorintajumme on niin samanlainen. Silloin, kun molemmat työskentelimme virastotalolla, kävimme syömässä virastotalon ravintolassa lounasta. Vaikka näimme joka arkipäivä, juttua riitti koko lounaan ajaksi joka kerta. Silloinen poliisipäällikkö Martti Kallio valitsi yleensä meidän pöytämme, vaikka olisi varmaan ollut "hienostuneempiakin" seuralaisia tarjolla - meidän seurassa oli kuulemma kaikista hauskinta!

Tällä kertaa treenasimme pakaroita ja keskivartaloa. Pakaroita treenaamme molemmat ihan "lääkärin määräyksellä"! :D Kummallakin on vammoja tai virheasentoja, joiden takia meillä on kuulemma "uinuvat pakaralihakset". Mnusta kyllä tuntuu, että omani ovat ihan koomassa! Jep, täältä kuitenkin tullaan Kim Kardashian!

Kotona taisin ihan nuokkua suihkun jälkeen sohvalla pikkukoira kainalossa...päätäkin kivisti. Otin kuitenkin työkoneen ja tein muutamia työjuttuja. Sitten ihan yhtäkkiä iski luomisen vimma: kirjoitin samalta istumalta kymmenkunta runoa. Tätä ei ole tapahtunut vuosiin! Siinäpä menikin iltapäivää pitkälti. Alkuillasta sitten otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin miehelle kaveriksi ruokaostoksille. Heitimme samalla lapsen kaverin synttäribileisiin. Olin kotiin tullessa ihan naatti. Mietin, että mistä tämä väsymys johtuu. Sitten tajusin, että koko viikon olin erinäisistä syistä mennyt nukkumaan hieman tavallista myöhemmin ja herännyt aamuyöstä saamatta uudelleen heti unta. Isompi koira pelkää peltikatolta tippuvaa lunta ja muun muassa koira herätti minut useampana yönä. Olen tottunut nukkumaan noin 9 tuntia yössä, joten sitä vähempi uni saa minut väsyneeksi. Siinä mielessä elän kuten opetan - kehotan ihmisiä aina pitämään huolta kunnon yöunista ja itsekin pyrin tekemään niin. Valvoin tietenkin perjantaina siihen asti, että lapsi tuli kotiin...me äidit! Sen jälkeen laitoin korvatulpat korviin ja posottelin about 11 tuntia unta!!! :D

Meillä oli mieheni kanssa mielenkiintoisia keskusteluja päivän mittaan Azusa-kadun herätyksestä. Mieheni lukee juuri - itse luin jo aiemmin - Mauri Vilposen kirjaa Azusa: mitä Azusan herätyksessä tapahtui?. Maallisessa mielessä kirjana en oikein innostunut siitä, miten se on laadittu (sisältää edelleen toisessakin painoksessa paljon toistoa) ja ulkonäkökin saa minulta miinuspisteitä. Mutta ymmärrän, että kyseessä on raportti ja historiallisten lähteiden koonti enemmän kuin mitään muuta, joten kirja ajaa siinä mielessä mainiosti asiansa. Ja ne kansien välissä olevat aarteet!!! Aikalaisten kertomuksia, toimittajien reportaaseja ym. äärimmäisen mielenkiintoista ja valaisevaa luettavaa tuon reilun kolmen ja puolen vuoden ajanjaksosta. 

Kirja herättää meissä paljon kysymyksiä, turhautumista, ihmettelyä, mutta myös uskoa ja toivoa. Jumala voi ja haluaa olla lastensa kanssa yhteydessä mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Pyhä Henki on voimallisena siellä, missä Hän saa vapaasti tulla ja toimia. En väitä, etteikö Pyhä Henki toimisi koko ajan - kyllä toimii. Mutta valitettavasti ainoastaan ihmisten laatimien karsinoiden, rakenteiden ja järkeilyjen sallimissa rajoissa. Odotukseni ja uskoni on ollut surullisen vähäistä sen rinnalla, mitä Jumala haluaa ja voi tehdä. Olen myös alistunut ihmisjärjen ja perinteiden minulle laatimiin sääntöihin sekä mennyt mukaan järkeilyn ja turvallisuudenhakuisuuden luomaan pelkoon ja kontrollointiin. Isä Jumala antakoon sen minulle anteeksi. On inhimillistä ja kovinkin normaalia uskoa vakuuttavaa ja vanhempaa Kristittyä sekä hänen opetuksiaan. Ja kuitenkin, Pyhä Henki on opettajamme ja se, jota meidän on kuunneltava ja seurattava.

"Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut." Joh. 14:25-26

"Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä." Joh 15:4-5

"Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta." Joh. 15:26

"Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä..." 1. Joh. 2:27

"Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä, enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas takaisin Damaskoon. Sitten, kolmen vuoden kuluttua, minä menin ylös Jerusalemiin tutustuakseni Keefaaseen ja jäin hänen tykönsä viideksitoista päiväksi. Mutta muita apostoleja minä en nähnyt; näin ainoastaan Jaakobin, Herran veljen." Gal.1:15-19

"Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat! Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'." Matt. 7:7-23

Viha on pelkoa

Lähdin aamusta hakemaan ystävän autoon varaosia teollisuuskylästä. Toimin "kuriirina" miehelleni, joka on fiksaillut ystävämme autoa. Sieltä suuntasin kohti pastori Sannan kotia. Päätin matkalla hakea kaupasta teekeksejä. Ei menny ihan lapaan se homma. Tai siis keksit sain kyllä, mutta hokasin siinä samalla proteiinijuomia todella edullisella tarjouksella. Otin niitä sitten heti reilummin. Itse koetan välipaloinakin syödä ns. "oikeaa", terveellistä ruokaa, mutta pidän nykyään laukussa varalta proteiinipatukoita tai -juomia, jos reissut kestää ja ateriaväli uhkaa tulla liian pitkäksi. Noh...itsepalvelukassa ei ollut kanssani odotetun yhteistyökykyinen enkä myöskään saanut alennusta juomista. Selvisi, että tuotteet oli laitettu väärään kohtaan hyllyssä. Tarjous koskikin jotain toista juomaa...piti purra hammasta ja taisin ääneen jupistakin aika paljon. Olin nimittäin vasta toisesta kaupasta ostanut patukoita ja nekin olivat samalla tavalla väärässä kohdassa ja tarjous ei koskenut niitä. Edellisessä kaupassa sain hyvityksenä tuotteet sillä halvemmalla hinnalla, koska se oli hyllyttäjän moka. Tänään ei toisessa kaupassa hyvitystä herunut. Nielin siis tappioni ja makselin ostokseni pois. Mietin, että olikohan tässä joku opetus? Lue alennushintalaput tarkemmin? Älä osta proteiinivalmisteita?! :D

Sannan kanssa suunnittelimme marraskuulle erään eteläsuomalaisen opetuslapseuskoulun Rovaniemen vierailua varten heille rohkaisevaa sisältöä. Pääaiheena tietenkin...evankeliumin vieminen ihmisille! En malta odottaa, että pääsen rohkaisemaan noita nuoria ihmisten kohtaamiseen ja Jeesuksen lähetyskäskyn toteuttamiseen. Ai että, siitä tulee upeaa!!

Illalla kokoonnuimme taas mun toimistolle. Konttoriseurakunta oli jälleen tänäänkin täynnä yhteyttä, rakkautta ja naurua. Rukous ja ylistys virtasi vapaasti, opittiin myös Raamatusta 1. Johanneksen kirjeestä. Puhuttiin Pyhän Hengen voimasta ja todistamisesta. Ja monesta muustakin asiasta. Rohkaistiin ja rakennettiin toisiamme ja rakennuttiin yhdessä, samassa Hengessä.

Pitkin päivää mietin yhtä asiaa, joka nousee koko ajan sydämelle ja mieleen. Tänään se nousi esiin mm. kristillistä radiokanavaa autossa  kuunnellessani. Miksi Kristittyjen puheissa ja teoissa näkyy rakkauden ja armon sijasta pilkkaa, halveksuntaa, tuomiohenkisyyttä ja jopa vihaa? Raamattu sanoo, että meidät Kristityt tunnetaan keskinäisestä rakkaudesta. Hmmm... Jeesuksesta ja uskosta tietämättömille meidän puolestaan tulee viedä ilosanomaa, rakkautta ja vapautta. Jaa-a... 

Toisia Kristittyjä ja seurakuntia arvostellaan ja niille nauretaan. Kovin helposti ollaan nimeämässä jokin vääräksi opiksi tai oudoksutaan niitä, jotka toimivat eri tavalla kuin itse toimimme. Kunpa meillä olisikin seurakuntaperheenä yksi sydän! Keskustelut yhteiskunnan tilasta, seksuaalivähemmistöistä, aborteista, koronarokotteista jne. lähtevät ihan erikoisella tavalla täydelle laukalle. Keskitytään ongelmiin, synteihin, virheisiin ja niiden esiin nostamiseen hyvin julmalla tavalla. Viljellään pelkoa, eripuraa ja vastakkainasettelua. Näinkö Jeesus kohtaa ihmiset? Näinkö Hän haluaa, että toimimme? Tämäkö oli Hänen käskynsä meille?

"Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki." Sananl. 10:12

"Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Joh. 13:35

"Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys." Room. 13:10

"Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen." Gal. 5:22

"Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti." Filip. 2:1-8

"Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä "rakkaus peittää syntien paljouden". 1. Piet. 4:8

"Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä...  ...Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa." 1. joh. 4:7-12, 17-18

Voi minua!

Hoitelin tänään päivällä asioita ja tein kotitöitä. Näitä puuhasteluja tehdessä mietin samalla omaa elämäntilannetta. Tuli mieleen Paavalin sanat: "Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat..." (2. Kor. 4:8) Pystyin jotenkin samaistumaan tähän tänään. En koe olevani umpikujassa tai millään muotoa toivoton, mutta olen kyllä ehdottomasti neuvoton. Kaipaan kovasti tällä hetkellä Pyhän Hengen antamaa johdatusta ja viisautta. Epäselvää kun on, mihin suuntaan tältä paikaltani lähtisin vai lähtisinkö mihinkään. Erityisesti työ, yritykseni ja Jeesuksen lähetyskäskyn toteuttaminen ovat juuri nyt agendalla. Tulevat päivät ja viikot ovat jännittäviä - nyt en oikeastaan voi muuta kuin odottaa. Olen itse siis täysin tietämätön tulevasta. Ainoa, minkä tiedän on se, että voin olla nykyisessä Urheilukadun konttorissani jouluun saakka. 

Tänään päivän aikana mietin vielä useaan otteeseen toissapaiväistä. Maanantai-iltana lähdin lapsen treenien aikana Rovaniemen keskustaan, josko siellä olisi joku, jolle saisin osoittaa Jumalan rakkautta. Kaduilla oli turisteja maskit naamalla ja kahvila täynnä vaihto-opiskelijoita. Rukoilin kävellessäni kauppakeskukseen, että "Eikö Herra täällä olisi minulle edes joku...". Sitten kohtasinkin erään ennestään tutun miehen. Tuo päihteistä voimakkaasti riippuvainen kaveri oli yhtä ilahtunut näkemisestäni kuin minä hänen. Istuimme penkille vieretysten ja hän kertoi karua tarinaansa. Kävimme läpi, ketä tutusta jengistä on enää elossa. Mies kertoi sydäntäni kouraisevan tapahtuman omasta lähipiiristään ja myös edessä olevan tilanteen - linnaan lähtö on pian edessä vakavan rikoksen takia. Tuo kohtaaminen antoi minulle perspektiiviä omaan tilanteeseeni. Vaikka tapaaminen oli karu ja surullinen, juttukumppanini haisi viinalle ja naukkaili keskustelun lomassa olutta, silti koin itseni onnellisemmaksi kuin missään muussa tilanteessa pitkiin aikoihin. Se tuntui ihan järjenvastaiselta. Suren tuon ihmisen elämää enkä voi missään tapauksessa hyväksyä tekoja, joita mies on tehnyt. Mutta se Jumalan rakkaus miestä kohtaan, valtava välittäminen ja pakahduttava innostus evankeliumista tuossa hetkessä tekivät minut sisimmässäni ihmeellisen onnelliseksi.

Olen ymmärtänyt, että on jotain, mikä todella on jokaista Jeesukseen uskovaa varten. Olisiko siinä siis jo yksi vastaus siihen, mitä elämälläni tekisin tästä eteenpäin. "Sillä siitä, että julistan evankeliumia, ei minulla ole kerskaamista; minun täytyy se tehdä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!" (1. Kor. 9:16) Ihmisten tavoittaminen evankeliumilla eli ilosanomalla palaa sydämelläni nyt enemmän kuin koskaan ennen. En voi luopua siitä. En enää. Sain silloin maanantaina kertoa miehelle, kuin hän on tärkeä, hänen elämällään on merkitystä ja kuinka Jeesus on kuollut häntäkin varten. Kerroin evankeliumia ja rukoilin hänen puolestaan. Halasimme erotessamme. Herran haltuun...pidä Isä huoli hänestä.

Tänään illalla oli taas valtakunnallinen Xee-kurssi. Kokoonnumme Vapiksen tiloissa oppimaan yhdessä luontevaa ihmisten kohtaamista. Olemme mieheni kanssa kouluttautuneet tiiminvetäjiksi. Vaikka rehellisesti sanottuna kurssi on hurjan pitkä ja vaatii sitoutumista ensi tammikuun loppuun saakka enkä ole kauhean innoissani jokseenkin jäykästä ja tiukan rakenteellisesta opetuksesta, työkaluna itse Xee-jäsennys on mainio. Se on moneen taipuva keinovalikoima, joka toimii erilaisille persoonille, erilaisiin kristillisiin taustoihin ja sen harjoittelu antaa runsaasti rohkeutta kertoa evankeliumia mutkattomalla ja rennolla tavalla. Myös niille ihan lähimmille ihmisille sekä tuntemattomille. Ja meillä on mitä parhain tiimi kasassa!! Meillä on ollut jo mahtavia keskusteluja ihmisten kanssa. Siksi haluan olla mukana - ihmisten ja evankeliumin takia.