Mihin tämä aika taas on kulunut!? Päiväkirjan kirjoittaminen ei ole tullut kuin ehkä mielen viereen viime päivinä, kun olen ollut niin touhussa. Viikonloppu meni nopeasti, kuten aina. Lauantaiaamu lähti reippaasti liikkeelle kuntosalilla ja loppupäivä meni kotihommissa ja asioita hoitaessa. Alkuillasta kävimme sitten miehen kanssa yhdessä syömässä ja kahvilassa, se oli tosi mukava ilta. Sai vaihtaa ajatuksia ja viikon kuulumisia ihan rauhassa ja miettiä yhdessä maailman menoa. Puhuminen. Se kannattaa aina.
Sunnuntaina mies ulkoilutti minua ja lintukoiraa Pattaskivalontien maastoissa. Oli todella kaunis sää kun aurinko, tuo ihmeellisen ihana valoilmiö, näyttäytyi parin tunnin ajan, mutta tuuli oli kyllä tosi kylmä. Emme meinanneet saada tuulessa nuotiotakaan syttymään ja pienet kynsitulet oli niin kylmät, että hyvä jos makkarat saatiin lämpimäksi. Teetä oli onneksi termospullossa ja Lapin leipomon mettäkakot kruunasivat tunnelman. Fiilis oli mainio pienen ulkoilun jälkeen - tosin kylmyys meni luihin ja ytimiin niin, että piti kauan lämmitellä kotona. Illalla piipahdettiin vielä kävellen melkein naapurissa asuvien ystävien luona iltateellä. Oli kiva rupatella siinä kuulumisia ennen kuin mentiin kotiin iltatoimille.
Maanantai ja tiistai oli tiiviisti hommia viestinnän töiden ja toki muidenkin asioiden parissa. Tiistai oli erityisen kiireinen päivä, kun töiden lisäksi oli auton huoltoa, lapsen tulo reissusta sekä monenlaista kuskausta. Keskiviikkona alkoikin kiva pesti - nimittäin isän kaverina oleminen. Äitipuoleni lähti pieneen reissuun sukuloimaan, joten olen "kotimiehenä" maanantaihin saakka. Kaikki sujuu isän kanssa hyvin, vaikka siitä onkin aikaa, kun on saman katon alla viimeksi yövytty. Mikäpä meillä, olemme 13 vuotta kulkeneet hirvimettillä mökillä yhdessä, joten kyllähän meillä käyttää.
Meillä oli illalla taas Xee-tapaaminen ja isä pärjäili tovin itsekseen. Lapsi kyllä tuli treeneistä sitten ukin luo iltapalalle ja piti seuraa, kunnes meillä oli tapaaminen ohitse. Oli todella mukava ja mieleenpainuva keskustelu, jäi niin mielettömän hyvä fiilis koko illasta. Tosin olin sitten illalla hieman yliväsynyt ja menin myöhemmin nukkumaan kuin normaalisti, joten eihän se uni heti tullut. Ja olipa aika vekkulia nukkua taas entisessä huoneessaan, olen tainnut nukkua siinä viimeksi noin 15 vuotta sitten. Me kun asumme niin lähekkäin vanhempieni kanssa, ettei yökyläilylle juuri ole ollut tarvetta. Mutta rukoilin siinä hieman ja luin kirjaa, niin kyllähän se uni sitten tuli. Tänään aamu onkin ollut leppoisa - isä on käynyt lenkillä ja lämmitellyt uunia kun minä olen tehnyt koneella muutamia työjuttuja sillä välin.
Tällä viikolla olen ollut työjutuissa törmäyskurssilla vahvasti erilaisten persoonien takia. Huomaan, että minun sydämeni ei vielä veny ihan kaikenlaisten ihmisten ehdottomaan rakastamiseen ja ymmärtämisenkin kanssa on ollut vaikeuksia. Onneksi Jumala on täydellinen rakkaus, joka karkoittaa pelot, ennakkoluulot ja ärsyyntymiset sekä auttaa unohtamaan kärsityt vääryydet, erimielisyydet tai väärinymmärrykset. Kun olemme Jumalan rakkauden kyllästämiä, ei toisten sanomisilla tai tekemisillä ole niin suurta merkitystä. Tärkeintä silloin on Jumalan suhtautuminen ihmisiin ja asioihin.
Mutta on toki inhimillistä, että arjen keskellä lipsuu pois armon ja elämän hengen lain alta. Minulla ainakin nakersi yhden ihmisen huono ja ajattelematon käytös ja ilkeät sanat tällä viikolla ihan luvattoman paljon. Tämä ihminen ei varmaan ajattele minusta yhtään sen parempia ajatuksia, joten tasoissa ollaan. Sitä tässä vähän prosessoin. Toisaalta tämä ihminen sai minut tajuamaan, mihin minun ei kannata voimavarojani panostaa. Pyhän Hengen johdatuksessa ja luovuttamatta siis eteenpäin!
"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." Matt. 11:28
"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa." 1.Joh. 4:12
"Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta." Ef. 4:26-27
"Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani." 1. Kor. 15:10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti