Viime yönä olin synnyttämässä. Näin semmoisen unen, että aloin synnyttämään meidän kylppärissä ja mun isä oli oven takana odottamassa. :D Jäi kyllä arvoitukseksi, että kumpi sieltä tuli!
Aamutoimien jälkeen alkoi pienimuotoinen mööbleeraus. Meillä on aika iso tupakeittiö ja kun emme nyt ole pitkiin aikoihin kotiseurakuntana kokoontuneet meillä, olemme laittaneet ison divaanisohvan keskelle lattiaa. Siinä on ollut hyvä katsoa koko perheellä leffoja. Pyöräytin huomisia bileitä varten sohvan seinustalle ja muutenkin tein tilaa - nyt voi taas vaikka kolmiloikkaa hypätä! Eiköhän me mahduta hyvin kaikki.
Muuten ajattelin olla kätevä emäntä: jos tekisi huomenna ennen vieraiden tuloa vain nopean imuroinnin varsi-imurilla, koska tarjolla on kaikkea kivaa murisevaa (lue murustelevaa; mun sisko keksii näitä hyviä omia sanoja) herkkua. Juhlien jälkeen pitää kuitenkin imuroida. Tyydyin siis pesemään vessat ja muuten siistimään paikkoja.
Tänään oli taas semmoinen puhelurumba päällä. Järjestelin lauantaiksi kyytejä, soittelin isän kuulumiset ja eräs ystävä soitti minulle etelästä. Nämä olivat tosi mukavia puheluita. Paras soitto oli kuitenkin eräs yllättävä työtarjous! Katsotaanpa myöhemmin, onko siitä jotain lisää kerrottavaa. Ensi viikolla tapaan tähän liittyen ihmisiä ja käymme vähän neuvotteluita ja kartoitan omaa mahdollista rooliani tässä jutussa. Jännittävää...
Haastavin puhelurupeama alkoi, kun soitin äidille kysyäkseni kuulumisia. Ilmeni, että kun kolme viikkoa sitten teimme pankille ilmoituksen äidin tilillä olevista kummallisista "automaattinostoista" ja hänen korttinsa tietenkin suljettiin, hän ei ollutkaan saanut vielä uutta korttia tilalle. Poliisille tekemästäni rikosilmoituksesta ei ollut kuulunut mitään, mutta se nyt olikin odotettavissa kun tämä ei missään tapauksessa ole mikään kiireinen asia. Valitettavasti näin on, sillä poliisi on täysin ylityöllistetty ja onkin tärkeää, että henkeen ja terveyteen sekä lapsiin kohdistuvat ym. vakavat rikokset tutkitaan kiirellisenä. Muut joutuvat odottamaan. Vaikka jokin tapahtuma on "tavalliselle" ihmiselle isokin kriisi, se on vain poliisin arkea. Rikostutkijat tekevät sen, minkä kykenevät.
Mutta tämä pankin osuus olikin mielenkiintoinen. Kun kävimme paikallisessa konttorissa 18.10. (minne pääsy asioimaan olisikin ihan oma, pitkä tarinansa) niin meille luvattiin, että he sulkevat kortin ja lähettävät uuden kortin äidille kotiin asap. Nooh, käskin nyt äidin soittaa pankkiin ja annoin hänelle numeron. Hänellä ilmeisesti olikin joku 0200 numeroiden esto päällä eikä hän itse voinut soittaa. Konttorissa ei voi asioida laisinkaan ilman ajanvarausta, joten minä ryhdyin sitten soittamaan. Jonotin 35 minuuttia. Soittopyyntöä ei voinut jättää ja pakkohan sinne oli saada yhteys. 35 minuuttia!!! Sanoinkin puheluun vastanneelle virkailijalle, että tämä lienee henkilökohtainen ennätykseni jonottamiselle.
Minä en voinut asiaa tietenkään hoitaa äitini puolesta joten toimin vain viestin välittäjänä ja selitin tilanteen. Onneksi virkailija ilmeisesti tajusi heidän nyt mokanneen asian, joten otti asian hoitaakseen. Hän soitti sitten äidin puhelimeen ja tunnusti heidän kömmähdyksen. Uutta korttia ei ollut lähetettykään. Sen pitäisi nyt sitten tulla ensi viikolla. Korvaukseksi pankki aikoi laittaa äidin tilille 30 €. Saa nähdä, seuraako tarinalle jatkoa... Veimme sitten illalla äidille käteistä rahaa, että pärjää kortin tuloon saakka ja käytimme häntä kaupassa.
Anoppi piipahti iltapäivällä meillä ja mieheni asensi nyt sen F-securen heille. Onneksi mun ei tarvinut puuttua asiaan mitenkään! Se ois ollu tuon pankkiasian päälle vähän liian hapokasta. :D Jälleen kerran mietin, että en lainkaan ihmettele, jos sisu asioiden hoitamisessa loppuu kesken. Hermoja nakertavaa touhua.
Luin vielä vähän erään kaverini ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon lopputyötä. Lupasin auttaa antamalla omat kommenttini ja mahdolliset parannusehdotukset siitä. Jatkan lukua myöhemmin, mutta oli jo tähän asti mielenkiintoista luettavaa. Kyllä hänestä restonomi tulee!
Lapsi oli äänestetty tänään koulussa Rovaniemen vuoden 2021 Loistokeskustelijaksi. Olen ylpeä! Keskustelunaiheena oli mm. vihapuhe ja sitähän riittää tässä ajassa. Hyvä, että nuoria opetetaan keskustelemaan asioista oikealla tavalla. Kyllä sai äiti taas olla ylpeä.
Illalla sängyssä tuli taas mieleen monia asioita. Mietin mm. kuinka ihmiset meinaa vallata voimakas toksinen positiivisuusharha. Toksinen positiivisuus voi tehdä ihmisen elämästä kovin tuskaisaa. Jos ajattelee nyt vaikka näitä nuoria - he kantavat jo suurta taakkaa meidän aikuisten heille niskaan kantamana monista asioista, kuten ilmastonmuutos, ihmisoikeuskysymykset, kestävä kehitys jne. Nämä ovat hirvittävän tärkeitä asioita, mutta pelkkä syyllisyys niistä ei kanna hedelmää. Kun sitten some on täynnä tätä positiivisuutta; kaiken pitää olla niin ihanaa että kun vain ajattelet hyviä ja iloisia asioita, olet onnellinen. Vaikealta tuntuvat asiat ja tunteet lakaistaan piiloon. Tässäpä tuleekin sitten ristiriita: samanaikaisesti on asioita jotka raastavat sisintä ja niille haluaisi ja pitäisi tehdä jotain, mutta toisaalta pitäisi vaan olla aina iloinen ja antaa universumin voiman ja positiivisuuden hoitaa asiat.
Tämä on hiipinyt myös Kristillisyyteen pikkuhiljaa ja on hyvin samantapaista ajattelua kuin mitä motivaatiopuhujat käyttävät mm. liike-elämässä: "Sinussa itsessäsi on voima kaikkeen, sinä kykenet mihin vain, älä kuuntele tunteitasi vaan ota se, mikä sinulle kuuluu, mikään päivä ei ole huono päivä vaan kaikki on kiinni sinun asenteestasi... jne." Itse olen joskus huomannut itsessäni samaa ajattelua. Tämä kuitenkin voi todella romahduttaa ihmisen, sillä faktaa on, että meille tapahtuu ikäviä ja vaikeita asioita, jopa pahasti traumatisoivia asioita eikä kukaan voi olla joka päivä onnensa kukkuloilla. Kun tämä todellisuus iskee vasten naamaa, ihminen kokee olevansa huono, viallinen ja epäonnistuja, kun ei olekaan se kovasti suitsutettu menestyjä ja voittaja.
Tästä tulee Kristityllekin helposti ansa. Omalla iloisuudella, tekemisellä ja suorittamisella pyritään olemaan hyvä. Kuunnellaan Jumalan rakkaudesta ja armosta mutta ei oikeasti kuulla sitä. Ei ymmärretä parannuksenteon ja pyhittymisen merkitystä. Ei haluta nähdä koettelemuksia, jotka ovat ympärillämme. Ja kun asiat ei mene omien odotusten mukaisesti, ajatellaan että meissä on joku virhe tai en ole vain osannut olla tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi kaikkea. Ja sitten hämmennymme, kun joku menestyy ja rikastuu, vaikka ei näyttäisi mitenkään ansaitsevan sitä ja joku toinen, joka ansaitsisi kaiken hyvän, tuntuu koko ajan kamppailevan.
"Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille." Matt. 5:45
"Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta?" Luuk. 12:26
"Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: "Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua." Mutta Herra vastasi: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen.* Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois." Luuk.10:38-42
"Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta. Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran. Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. "Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa." Luuk. 6:32-36
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti