Sunnuntaina en kyennyt kirjoittamaan. Se oli suuri Grande Finale ennen helpotusta. Eli PMDD-piinaviikko loppui sunnuntaihin - onneksi - mutta vointi olikin silloin tosi karmaiseva. Lauantai oli niin ihana päivä, kun kaikki ystävät tuli käymään, että oireet eivät juurikaan vaivanneet. Mutta sunnuntaina se sitten kaikki kostautui. Olin fyysisesti ja henkisesti aivan poikki. Vatsaan ja joka paikkaan sattui. Mutta pahinta oli taas se psyykkinen puoli: kaikki ärsytti ja ahdisti, kaikki tuntui vaikealta ja olin semmoisessa negatiivisessa, paniikinomaisessa mielentilassa.
Asiaa ei auttanut se, että lapsen maantiedon kouluprojektissa on mukana kiinalaisia, jotka säätävät ja kääntävät projektin aikatauluja koko ajan. Jo pariin kertaan muuttunut viimeisin tieto oli se, että lapsen on mentävä sunnuntaina klo 14 koululle etäyhteyttä varten. Kiinalaiset olivat aamulla about klo 6.30 päättäneet, että palataankin klo 8.30 aikatauluun. Nooh, meillä nyt ei todellakaan seurata puhelinta yötä päivää (Ei enää, poliisiaikoina seurasin omaani 24/7...) eikä varsinkaan viikonloppuaamuisin. Siinä sitten pientä paniikkia heti alkuun herättyämme, mutta lopulta kaikki hyvin. Lapseni osuus oli sitten kuitenkin vasta klo 14.00.
Oli niin ihana sääkin sunnuntaina, mutta itse en juuri siitä kyennyt nauttimaan. Mies lähti isomman koiran kanssa metsälle ja lapsikin sinne koululle. Kukaan ei siis ollut pitämässä minua järjissäni PMDD-hourujen iskiessa päälle. Onneksi on tyttökullat! Tykitin taas meidän Whatsapp-ryhmään pahaa oloani ja sieltä sain sympatiaa. Onneksi tytöt on tottunu siihen, että kerran kuussa mulla saattaa hirttää kunnolla kiinni. Ne ei pahemmin enää ihmettele - laittaa vaan kauheesti tsemppiviestejä ja sydämiä!! :D
Kävin pikkukoiran kanssa kävelyllä ja yritin rauhoittua, mutta ei se auttanut. Onneksi muu perhe tuli kotiin, niin sain muuta ajateltavaa kuin omat sekoilut. Tämä Apulannan biisi jotenkin tiivistää niin hyvin sen, miltä PMDD tuntuu...miten sairas ja sekopäinen olo voi tulla pienestä kirjainyhdistelmästä, joka panee sun aivokemiat hetkessä niin sekaisin ja sitten katoaa yhtä nopeasti kuin tulikin. Se on kuin painajainen, johon joutuu aina uudelleen ja uudelleen ja sitten herää aivan yhtäkkiä. Paitsi että tämän painajaisen aikana voi tapahtua ihan mitä tahansa, jonka palasia sitten kokoat IRL tulevat päivät ja viikot.
Ilta meni vähän leppoisammin ja katsoimme koko perheellä leffaa. Me luulimme sen olevan enemmän komediaa kuin draamaa, mutta kyllä Pässinpäät oli sittenkin aika surullinen elokuva. Enemmän siis itkua kuin naurua. Mutta tykkäsin silti ja kannatti katsoa. Kertoo hyvin meidän ihmisten erilaisista luonteista ja oikuista. Ja upeita maisemia Australiasta!
Tämä maanantai olikin sitten jo ihan toista! Se on ihme, miten yön aikana voi olo muuttua. Kävin taas aamusalit siskon kanssa. Tehtiin pikatreeni, kun olin sopinut sen tapaamisen klo 10 tästä mun uudesta työtarjouksesta. Ja tapaaminen olikin mielenkiintoinen! Totesimme yhdessä, että minun osaamiselle olisi tarvetta. Ja kun itse huomasin, että tämä toinen yrittäjä oli ihan stressissä, otin osan hänen työtaakastaan kannettavakseni. Mulla on nyt sitten ainakin toistaiseksi toimeksiantoja tiedossa viestinnän asiantuntijan ominaisuudessa. Hoitelin tämän toisen yrittäjän kaverina muutaman kiireellisen asian sekä tapaamisen ja nyt olen vähän itsekin kärryillä missä mennään. Tässä on nyt sitten muun muassa someviestinnän haltuunottoa ja tiedotteiden laatimista lähipäivinä tiedossa. Siitä mie tykkään ja se multa onnistuu!
Vielä tänä iltanakin mietiskelin asiaa, joka nousi esiin siinä muun ärtymyksen keskellä sunnuntaina. Koetin nimittäin etsiä erästä tietoa ja muutamaa hengellistä tapahtumaa netin syövereistä. Totesin saman, mitä jo aiemmin olen vikonut. Seurakuntien viestinnässä olisi kovasti parannettavaa. Esimerkkinä tämmöinen, mikä on hyvin yleistä ympäri Suomen: pienehkö seurakunta tekee Facebookiin postauksen, jossa kerrotaan että tämän ja tämän niminen tilaisuus kello se ja se. That´s it!
Oletetaan, että olen uusi kaupungissa, kenties vasta uskoontullut tai muuten etsin itselleni paikkaa, mihin mennä. Törmään päivitykseen Facebookissa ja yritän selvittää, olisiko se tilaisuus minulle. Facebook-sivuilla ei välttämättä ole enempää tietoa seurakunnasta tai ainakaan eri tilaisuuksien sisällöstä joten aloitekykyisempi ehkä menee seurakunnan nettisivuille etsimään tietoa. Sieltä ei välttämättä löydy kuin pelkät yhteystiedot tai sitten kovin päivittämättömät ja sekavat sivut, joissa on vanhaa infoa ja/tai hirvittävän paljon kaikkea epäolennaista. Tämä ei kannusta tulemaan ja katsomaan, millaisesta porukasta on kyse.
Ymmärrän seurakunnan näkökannan ja näinhän seurakunnissa halutaan ajatella: "meidän tilaisuudet ovat kaikille avoimia ja kaikki saavat tulla". Mutta kaikki ihmiset eivät välttämättä tulkitse samoin näkemiään asioita. Kuvatun kaltainen Facebook-päivitys voi antaa vaikutelman, että tilaisuus on niille, jotka jo tietävät mistä on kyse. Samankaltaisia päivityksiä nimittäin käyttävät jo vakiintuneet harrastusryhmät, joissa on tietty, sama porukka, jolla on jo tieto ohjelman sisällöstä ja ketä siellä käy. Jos halutaan ilmaista, että kaikki ovat koko ajan tervetulleita, se kannattaa suoraan sanoa. Kannattaa myös lyhyesti avata hieman tilaisuuden luonnetta tai ainakin laittaa oheen linkki paikkaan, jossa kerrotaan tarkemmin, millaisesta tilaisuudesta on kyse. Kokemuksia on tästäkin laidasta laitaan: mieleen on jäänyt tilaisuus, jota mainostettiin pitkään nuorten iltana ja vasta paikalla selvisi, että siellä olivatkin kaikki vauvasta vaariin. Sehän oli oikein mukava tilaisuus, mutta ei lainkaan vastannut ilmoitettua.
Kaikista parastahan olisi, jos kukaan ei tiedä, millainen tilaisuudesta tulee ja kauanko se kestää, koska Pyhä Henki ottaa johdon ja kaikki menee Hengen johdatuksessa! :D Sekin on hyvä kertoa, jos näin odotetaan tapahtuvan (tein tässä kohtaa itse parannuksen ja lisäsin tämän huomion meidän kotiseurakunnan yhteystietoihin).
Historian suurissa herätyksissä ja muun muassa Kiinan maanalaisten seurakuntien vainon takia Pyhä Henki on kyllä johdattanut ihmisiä yhteen ilman mitään ilmoittelua ja mainontaa. Tätähän me kaikki Kristityt haluamme nähdä. Mutta siihen saakka, kunnes ihmiset alkavat itsekseen tulla parannuksen teon paikalle suurissa määrin, on aivan hyvä kertoa olemassaolostaan mikäli seurakunta haluaa toivottaa ihmiset tervetulleeksi ja saada uusia ihmisiä joukkoonsa. Pieni pohdinnan paikka viestinnän kehittämiseksi on kaikille seurakunnille paikallaan: mitkä ovat pääviestimme, kenelle sen haluamme kertoa, voiko viesti ja tiedotuskanava olla aina sama kaikille (seurakuntalaiset vs. muut, nuoret vs. iäkkäämmät jne.), mikä on viestinnässä "äänensävymme", näkyvätkö arvomme viestinnässä, onko resurssit viestintään olemassa, onko kaikki tarjolla oleva tieto ajan tasalla, löytyykö tärkein julkinen tieto jostain samasta paikasta kootusti, että siihen on helppo viitata somessa jne?
Itse en allekirjoita viestinnän professorin Osmo A. Wiion laatimaa ensimmäistä viestinnän lakia ”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.” Itse olen viestinnän urani tehnyt poliisissa ja operatiivisissa tilanteissa ei koskaan tiennyt, mihin suuntaan homma kallistuu ja kaikenlaista yllättävää tapahtui aina. Silti varautuminen, harjoittelu ja ennakointi toivat paljon etua, kun kakka niin sanotusti alkoi lentää tuulettimeen. Kun yhteisön viestintä sujuu arjessa ja on selvät toimintatavat joiden mukaan mennään, ison ja pienemmänkin kriisin hallitseminen on sitten helpompaa - lisätään vaan vähän resursseja, nopeutta ja pökköä muutenkin pesään niin siitäkin selvitään.
Jeesuskin antoi ihmisille selkeitä ohjeita, eikä pitänyt heitä tarpeettomasti pimennossa tulevista tilanteista. Seurakunnat ovat ilon, valon ja toivon tuojia - annetaan sen näkyä ja kuulua niin, että sokeakaan ei tieltä eksy!
"Niin hän lähetti kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: "Menkää kaupunkiin, niin teitä vastaan tulee mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä. Ja mihin hän menee, sen talon isännälle sanokaa: 'Opettaja sanoo: Missä on minun vierashuoneeni, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?'Ja hän näyttää teille suuren huoneen yläkerrassa, valmiiksi laitetun; valmistakaa meille sinne."Niin opetuslapset lähtivät ja tulivat kaupunkiin ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan. Ja kun ehtoo tuli, saapui hän sinne niiden kahdentoista kanssa." Mark. 14:13-17
"Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: "Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea." Hab. 2:2
"Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa." Matt. 5:14-16
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti