Avajaisurakka Joulupukin kaupunkitoimistossa on nyt ohitse! Huh...perjantaina painettiin hommia, että saatiin porukalla liike valmiiksi. Illalla vielä imuroin ja moppasin Sampokeskuksessa mutta pääsin sentään kahdeksan jälkeen lähtemään - isäntäpari kun koristeli liikettä, siivosi ja pesi vielä ikkunoita lähes puoliltaöin. Mutta niin vain lauantaiaamuna olimme liikkeessä klo 9.00 ja kun kymmeneltä avattiin, kaikki oli valmiina.
Olin sitten liikkeessä avajaispäivän aputonttuna ja mukavaa kuhinaa oli heti aamusta. Suurin vetonaula oli tietysti Joulupukki itse, joten kun Pukki ehti Kauppakeskusten joulunavaustohinoista toimistoonsa, vierailijoita kertyi. Itselläni oli suurin opettelu valokuvatulostimen kanssa - se ei ollut laisinkaan yhteistyökykyinen. Jostain asetuksesta johtuen se ei halunnut tulostaa sen kokoista kuvaa, mitä minä olisin halunnut. Tuommoiset laiteongelmat (joka kylläkin varmaan johtui nyt käyttäjän osaamattomuudesta, kun sain semmoisen 5 min ohjeistuksen tulostukseen) ärsyttää aika lailla, varsinkin kun kaiken pitäisi sujua jouhevasti. Mutta siitäkin selvittiin pienellä kekseliäisyydellä.
Herkuttelin lauantaina...aika paljon. Aamulla teki mieli viereisen Espresso Housen antimia, joten hain sieltä cappuccinon ja jonkun ihanan joulun makua sisältävän pullan. Lounaaksi Hesen kerrosateria ja välipalaksi suklaakonvehteja. Kun päivä oli ohitse ja mies tuli hakemaan, hän halusi hakea Ounas Ateriasta pizzat...ja minähän en pannut hanttiin! Voi plääh... :D Illalla kyllä tiesi syöneensä.
Lapsi puhui illalla kaverinsa kanssa puhelimessa 4 tuntia 45 minuuttia! Ehdittiin miehen kanssa tehdä iltatoimet, katsoa parin tunnin leffa, lukea sängyssä kirjaa ja nukahtaa, ennenkuin tämä maratonpuhelu oli päätöksessä. Oi noita nuoruusaikoja! Tosin itselläni ennätys oli ehkä vajaa pari tuntia, koska silloisten lankapuhelinten laskutus oli hieman eri sorttia kuin nykyisten matkapuhelinliittymien. Ja aina joku tuli patistelemaan, että nyt vois jo lopettaa. :)
Tänään päätin ottaa chillaillen. Oli isänpäivä. Tosin huomasin, että kun oli mennyt vähän kovilla kierroksilla koko viikon, ei kone meinannut jäähtyä. Oli vaikea rauhoittua ja oli hirmu levoton olo melkein koko päivän. Kävimme porukalla isän luona kahvittelemassa, siskon perhekin oli siellä. Sovittiin siskon kanssa, että huomenna maanantaina mennään illalla lapsen treenien aikaan salille kans treenaan. Hyvä juttu saada taas hiki pintaan ja kropassa veri kiertämään.
Luin sängyssä yhtä kirjaa rukouksesta. Siinä sitten mietin - niinkuin koko kiireisen viikon olen miettinyt - miten vaikeaa on arjessa erottautua ja rauhoittua rukoukseen ja Jumalan läsnäoloon. Nopeat aikataulut, ärsyketulva ja erityisesti somemaailma tekevät yhdessä semmoisen kovan imun, josta on vaikea irrottautua. Pää on täynnä kaikenlaista soopaa ja koko kroppa surisee. Siksi rauhoittuminen ja lepo ovat niin tärkeitä. Tosin huomaan, että ylikierroksilla kun käy, pitää tehdä jotain mekaanista hommaa tai kehoa rasittavaa, että keskittyminen tähän hetkeen palautuu.
Kun on oikein kovassa ylivireystilassa ja se hiipii elämään vähitellen, ihminen itse ei välttämättä sitä huomaa. Viestintäpäällikkönä minulle kävi juuri niin. Mutta nyt onneksi osaan tunnistaa heti, kun alkaa lähteä laukalle. Ja pakkokin. Huomaan, että edelleen siedän lyhytkestoista stressiä hieman paremmin kuin keskivertoihminen enkä ihan vähästä hätkähdä, mutta pitkäkestoisen stressin sietokyky on kovin alhainen. Siksi minun on laadittava viikko-ohjelma sen mukaisesti. Minulla täytyy olla viikossa sellaisia rakoja, että voin hengähtää jonkin aikaa. Liian tiukan aikataulun tekeminen kostautuu sillä tavalla, että pian en saa mitään tehtyä. Kuormitusta, lepoa ja monipuolista ruokaa sopivassa suhteessa, niin kroppa ja mieli voi hyvin. Oman "sopivan" löytäminen voi viedä hieman aikaa ja se myös muuttuu ajan kuluessa, mutta siihen panostaminen kannattaa.
Hengellinen puoli on se, joka puolestaan kannattelee tätä koko muuta elämää ja muita kuviota. Ilman Jumalaa minulla ei olisi yhtään mitään. Ei henkeä eikä elämää. Siksi erottautuminen ja pyhittyminen Jumalan edessä on noussut minulle yhä tärkeämmäksi. Haluan enemmän kuin mitään muuta kokea Jumalan läsnäoloa elämässäni ja olla koko ajan vuoropuhelussa Hänen kanssaan.
"Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä." Joh. 6:63
"Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen. Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa. Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Tämä evankeliumi on julistettu kaikille luoduille taivaan alla..." Kol. 1:15-23
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti