Ja pah...muka hyvät yöunet! Mitä sitä kukkua!! Heräsin puolen yön aikoihin - bling! - ja olin ihan virkeä. Valvoin about kolmisen tuntia, että sain uudelleen unen päästä kiinni. Hormonit ja kroppa sekaisin. PMDD aiheuttaa yhtä sun toista. Makuuhuoneemme lämpötila on huomattavasti alhaisempi kuin muualla talossa. Silti mulla on aina loppukierrosta kauhean kuuma koko ajan. Suunnittelin siis valvoessani viikonlopun kekkereitä, kävin kaksi kertaa vessassakin ja rukoilin. Kyllä se uni sitten tuli.
Aamulla oli vaan aika väsynyt ja samaan aikaan tosi hysteerinen olo. Mulla on nyt PMDD:ssä se ns. "hellweek" eli se viikko kun odotat vaan koko ajan menkkoja alkavaksi. Jos voisi kuvailla jotenkin sitä olotilaa...se on kuin sun pahimmat painajaiset sekä huonoimmat ja parhaimmat leffat tapahtuis yhtä aikaa sun elämässä. Ja sie oot samaan aikaan sekä uhri, tekijä että todistaja. Täysin sekopäistä siis! :D Yhtäaikaa kaikki on ihan hillittömän huvittavaa mutta voisit periaatteessa samanaikaisesti itkeä ja kiroilla - ja vetää kuonoon kaikkia vastaantulijoita. Otappa siinä sitten olotilasta selvää! Pahinta ehkä kuitenkin on itselleni se "aivosumu": lukemisen ymmärtäminen ja keskittyminen on vaikeaa eikä millään saa pakkaa ns. kasaan eli on koko ajan semmoinen hallinnan menettämisen tunne. Joku yksi pikku asia voi alkaa nakertaa ihan tuhottomasti enkä hahmota kokonaisuutta.
PMDD on myös siitä erikoinen, että mikään kuukausi ei mene tismalleen saman kaavan mukaan ja joku kuukausi voi olla yhtäkkiä lähes oireeton mut seuraava taas todella paha sekä fyysisten että psyykkisten oireiden osalta. Ja kun menkat sitten alkaa, niin parin päivän päästä mietit, et "mikä PMDD, ei mulla oo mitään semmosta, mie voin toooooosi hyvin". Siksi monet PMDD:ä sairastavat saavat väärän diagnoosin, sitä kun on vähän hankala selvitellä. Eipä sitä itsekään voinut aluksi kuvitella, että pahimmillaan kaksi viikkoa kuukaudesta olet hormonien takia lähes invalidisoitunut. Mietin jo kaikki masennukset ja kaksisuuntaiset mielialahäiriöt ym. Mutta PMDD on siinä mielessä sitten kuitenkin helppo huomata juuri sen jaksottaisuuden takia: jos oireet alkaa noin 1-2 viikkoa ennen kuukautisia ja loppuu noin 1-3 päivää kuukautisten ensimmäisen päivän jälkeen, kyse voi olla PMDD:stä. Toki sitten, jos kärsii muista sairauksista, diagnosointi voi olla vaikeampaa. Itsellänikin on lisäksi IBD, joka sekoittaa pakkaa omien oireidensa kanssa. Paras keino selvitellä asiaa on pitää päiväkirjaa oireista - silloin tuo syklisyys selviää helpoiten.
Finally I got my shit together! Jebou! Kun olin toipunut aamun hysteriasta, sain vähän koneella töitä tehtyä. Iltapäivän ohjelmassa oli lapsen kanssa käynti ortopedillä. Se olikin mun mielentilassa vekkuli tapaaminen, mutta esitin todella hyvin normaalia. Lapsi sai lähetteen magneettikuvaukseen, joten lopputulos oli mainio. Tapaamisen aikana koetin keskittyä katsomaan seinää, mutta nauratti niin vimmatusti: ortopedi oli sitonut maskin sillä tavalla, että alanarut meni normisti niskan taakse mutta ylänarut hän oli pyöräyttänyt korvien taakse alakautta ja narut oli solmittu rusetille keskellä otsaa!! Luovaa ja käytännöllistä, sanon minä. Ja kun herra tohtori hinkkasi lukemattomia kertoja omaa kyynärpäätään pöytään havainnollistaen, mitä limapussiin kertynyt fibriini aiheuttaa, tilanne oli jo lähes kestämätön. Eikä siinä vielä kaikki! Lopullinen hajoaminen meinasi tulla sekä mulla että lapsella siinä kohtaa, kun tohtori siinä ohimennen mainitsi, että naisilla on ylitaipuvat kyynärnivelet sen takia, kun niillä on leveä lantio!!!! :D :D
Kotona ehdittiin tehdä ruokaa ja kerrata itse kunkin päivän fiiliksiä, tosin hätäisesti. Sitten piti jo kiirehtiä viemään lapsi treeneihin ja me miehen kanssa mentiin Xee-kurssille. Meinasi pää räjähtää! Valtakunnallista kurssia pitää kaksi aivan ihanaa tyyppiä, jotka vaan nyt molemmat sattuu olemaan semmoisia todella tehokkaita sähköjäniksiä, voi myös sanoa että perfektionistisia suorittajia. Vaikka normaalisti osaan suhtautua rakkaudellisesti ihmisiin eikä erilaisuus ole todellakaan ongelma vaan suuri ilo ja rikkaus, tällä viikolla on todellisia vaikeuksia. Jupisin miehelleni koko ajan ja myös pastori Sannalle - olin taas lopettamassa koko kurssia. :D Sain kuitenkin raahattua itseni tiimini kanssa oppitunnin jälkeen ulos ja koska meillä ei ollut tälle kerralle sovittua tapaamista, lähdimme kylille katselemaan, kenen kanssa voisimme keskustella. Ulkona kävely teki hyvää ja sain pidettyä itseni kasassa. Juttukaverit olivat vähissä, mutta saatiin rukoilla ja osoittaa rakkautta eräälle ihanalle miehelle - tosin hän oli niin sooseissa että tässä tapauksessa Pyhä Henki saa toimia ihan ilman sanoja. Mies kun tuskin muistaa huomenna kohtaamisestamme mitään. Evankeliumin siementä on kuitenkin kylvetty.
Kiiruhdimme hakemaan lasta treeneistä, mutta hän olikin onneksi jo saanut valmentajalta kyydin kotiin. Iltapalaa ja Kummelia, siinäpä oli hommat ennen sänkyyn menoa. Nauratti ystävän lähettämä kuva, kun Rovaniemen ev.lut. seurakunta oli järjestämässä paikallisessa ravintolassa Virsi&viini -iltaa...tällä viikolla se voisikin olla unohtumaton kokemus. Kuvittelin jo itseni sieluni silmin punaviinilasi kourassa mascarat takaraivolla laulamassa "Käy yrttitarhasta polku" tai "Nouse jo, pilvi verinen".
Jotenkin tuossa virret ja viinit ajatuksessa on niin monta asiaa, jotka mietityttävät. Väistämättä tulee ajatus, että on pakko keksiä "jokaiselle jotakin" -tyyppisesti ohjelmaa. Tämähän on aivan normaalia ja inhimillistä ajattelua - miten saamme yhteyden ihmisiin. Virret voivat puhutella. Minua puhuttelivat ja koskettivat aikoinaan parikymppisenä kirkossa Tuomas-messujen laulut. Jumala etsi tuolloin minua. Yhteys Jumalaan ja Jeesuksen tunteminen tulivat kuitenkin vasta, kun minulle kerrottiin evankeliumia kokonaisuudessaan ja mitä se todella tarkoittaa. Silloin vasta pystyin tekemään valinnan ja valitsin Jeesuksen. "Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6 Siihen saakka luulin, että kun kuulun kirkkoon ja minut on kastettu vauvana, olen automaattisesti Kristitty ja menen taivaaseen. Ja hyvä Kristitty on semmoinen, joka on kiltti ja tekee hyviä tekoja. Kovasti väärässä olin. "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään". Room. 10:9-11 "Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin?" Gal. 3:5
Ennen nukahtamistani mieheni luki minulle ääneen parhaita paloja siitä aiemmin mainitsemastani Vilposen Azusa-kirjasta. Ihmettelimme taas, että mikä ihme on saanut meidät Kristityt niin kauas Raamatun todellisuudesta? Enkä nyt puhu yhteiskunnan muutoksen, tieteen, teknologian tmv. näkökulmasta. Mietin vain, että haluan niin kovasti elää tässä ajassa sitä Raamatussa Apostolien teoissa kuvatun kaltaista Helluntain aikaa. Joka muuten on silloin tällöin tullut todeksi historian saatossa ympäri maailman - ja ihan lähihistoriassakin. Jumalan Pyhän Hengen voima ei ole jäänyt historian ja kehityksen jalkoihin vaan on sama edelleen. Mutta me Kristityt taidamme olla solmussa.
"Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen." Kol. 2:8
"Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta"... Luuk. 4:18-19
"Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat." Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä." Mark. 16:15-20
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti