Lepokatti poikittain

Se olisi tänään salipäivä. Olen aina tykännyt liikkua jollain tavalla ja nyt kun selkä alkaa taas olla paremmassa kondiksessa, olen hakeutunut kuntosalille. Me käymme yhdessä mieheni kanssa samalla salilla, jotta tulee lähdettyä ja voimme tsempata toisiamme. Toki teemme siellä sitten ihan omia treenejämme. Täytyy muuten sanoa tästä liikkumisesta ja kuntoilusta, että kaksi ihan parasta viimeaikaista hankintaa ovat selän kuntoutukseen hankittu rulla sekä uusi pyöräilykypärä. Selkäni oli viime vuonna niin pahassa kunnossa, että luulin jo joutuvani luopumaan monista jutuista, kuten vaeltaminen, pyöräily ja salihommat. Sain kuitenkin apua loistavalta lääkäriltä sekä fysioterapeutilta ja niin vain taas mennään. Ostin jo viime vuoden puolella semmoisen kunnon ”mummopyörän” jolla voin ajaa pystymmässä asennossa ja jossa on kunnon tukeva penkki. Ja ah ihanuutta!! Pyörä kuulkaas kulkee kuin unelma. Ja huomaan, että minun selälle se on parempi mennä tuommoisella pyörällä, kuin sellaisella sportti...

Minulla on ollut pari vaikeampaa päivää. Lähinnä päässäni pyörivien ajatusteni kanssa. Olen kirjoittanut joskus aiemmin siitä, että minulla on PMDD (kuukautisia edeltävä dysforinen häiriö) ja se on onneksi pysynyt todella hyvällä mallilla ja aisoissa lähinnä Jumalan antaman levon ansiosta. Mutta joinakin kuukausina on vielä hankalampia päiviä ja silloin tulee ”kaikuja” menneisyyden haasteista. Ensin oli muutama päivä fyysisesti heikompaa menoa, mutta nyt on ollut pari päivää hieman alavireinen olo henkisesti.  Onneksi on Jumala kelle avautua!! :D Mie kyllä vuodatan Hälle aivan kaiken! Olen kertonut viime päivinä Jumalalle siitä, kuinka välillä on turhautunut olo ja tunne siitä, että sitä on vailla suuntaa elämässään. On ollut tunne, että sitä menee kuin ilmaa haparoiden eteenpäin.  Mutta aina kun pysähdyn, istun Jumalan eteen ja avaan itseni Hänelle, Hän on valmiina auttamaan, tukemaan, neuvomaan, lohduttamaan, rakastamaan...you name it!! Siinä Jumalan läsnäolossa – kun taiva...