Lepokatti poikittain

Sunnuntai lähti käyntiin aamulenkillä koirien kanssa. Päälle kahvinkeittoa ja rentoa chillailua. Innostuin sitten tekemään kirjoittamistani runoista seinäkalenterin vuodelle 2022. Halusin sellaisen tietynlaisen ja kokoisen itselleni ja muokkasin runoni sopimaan eri kuukausille sekä etsin sopivat kuvat. Sitten hoksasin, että laitanpa sen  verkkokauppaan myyntiin , jos joku muukin haluaa sellaisen itselleen tai vaikka joululahjaksi. Kerrankin saan mieluisan seinäkalenterin, kun tein itse! Pakkasin eilen ostamamme lahjat Operaatio Joulun lapsi -laatikoihin - hyvin mahtuivat. Haluan vielä laittaa jokaiseen pakettiin mukaan kortin, jossa on pieni tervehdys meidän perheeltä. Niiden lisäämisen jälkeen paketit ovat valmiit palautettavaksi. Ystäväni tuli hakemaan autonsa, josta mieheni laittoi kuntoon tuulettimen moottorin. Vaihdoimme kuulumisia teekupposen äärellä.  Soittelin pitkän puhelun ystäväni Jaanan kanssa. Puhumme aina niin mielenkiintoisista hengellisistä asioista, että helpo...

Olipa erilainen päivä, kun sain kunnolla nukuttua. Ihanat, ihmeelliset 11 tuntia täyttä unta. Jihuu!! Olikin sitten virtaa puuhailla kotona yhtä sun toista, imurointia ja sen sellaista mieheni metsästysreissun aikana. Päivällä lähdimme sitten lapsen kanssa ostoksille. Kävimme kirpparilla ja teimme löytöjä. Lapsi löysi  Kontista  kirjoja - jälleen kerran - sekä upean, ison maton. Matto muuttanee lapsen kanssa vajaan vuoden päästä Pohjois-Savoon, mikäli lukiosuunnitelmat toteutuvat odotetulla tavalla. Itse tein myös hyödyllisen löydön: laadukas talvitakki lähti mukaani 10 eurolla. Hinta oli niin halpa, koska takin hihansuut olivat mustuneet. Päättelin, että se on vain likaa, joka lähtee pesussa. Päättelin oikein - takki oli pesun jälkeen priimaa! Ostosreissun tärkein asia oli kuitenkin  Operaatio Joulun Lapsi . Olemme aikaisempinakin vuosina koonneet kenkälaatikkopaketteja. Tänä vuonna taas jokainen valitsi oman paketin saajansa: lapsi valitsi 5-9-vuotiaan pojan, mieheni 10...

Perjantai oli jokseenkin väsynyt ja myös vetinen päivä. Sain kuitenkin hieman virtaa, kun lähdin heti aamusta, hieman kahdeksan jälkeen, siskoni kanssa kuntosalille. Sain hänet houkuteltua viimein mukaani ja olemme käyneet yhdessä kuntoilemassa maanantaisin ja perjantaisin jo usean viikon ajan. On ihanaa kun on seuraa ja tietysti pieni pakkokin lähteä, kun on sovittu. Ja meillä on aina hauskaa yhdessä, koska nauramme paljon! :D Huumorintajumme on niin samanlainen. Silloin, kun molemmat työskentelimme virastotalolla, kävimme syömässä virastotalon ravintolassa lounasta. Vaikka näimme joka arkipäivä, juttua riitti koko lounaan ajaksi joka kerta. Silloinen poliisipäällikkö Martti Kallio valitsi yleensä meidän pöytämme, vaikka olisi varmaan ollut "hienostuneempiakin" seuralaisia tarjolla - meidän seurassa oli kuulemma kaikista hauskinta! Tällä kertaa treenasimme pakaroita ja keskivartaloa. Pakaroita treenaamme molemmat ihan "lääkärin määräyksellä"! :D Kummallakin on vamm...

Lähdin aamusta hakemaan ystävän autoon varaosia teollisuuskylästä. Toimin "kuriirina" miehelleni, joka on fiksaillut ystävämme autoa. Sieltä suuntasin kohti pastori Sannan kotia. Päätin matkalla hakea kaupasta teekeksejä. Ei menny ihan lapaan se homma. Tai siis keksit sain kyllä, mutta hokasin siinä samalla proteiinijuomia todella edullisella tarjouksella. Otin niitä sitten heti reilummin. Itse koetan välipaloinakin syödä ns. "oikeaa", terveellistä ruokaa, mutta pidän nykyään laukussa varalta proteiinipatukoita tai -juomia, jos reissut kestää ja ateriaväli uhkaa tulla liian pitkäksi. Noh...itsepalvelukassa ei ollut kanssani odotetun yhteistyökykyinen enkä myöskään saanut alennusta juomista. Selvisi, että tuotteet oli laitettu väärään kohtaan hyllyssä. Tarjous koskikin jotain toista juomaa...piti purra hammasta ja taisin ääneen jupistakin aika paljon. Olin nimittäin vasta toisesta kaupasta ostanut patukoita ja nekin olivat samalla tavalla väärässä kohdassa ja tarjous...

Hoitelin tänään päivällä asioita ja tein kotitöitä. Näitä puuhasteluja tehdessä mietin samalla omaa elämäntilannetta. Tuli mieleen Paavalin sanat: "Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat..." (2. Kor. 4:8) Pystyin jotenkin samaistumaan tähän tänään. En koe olevani umpikujassa tai millään muotoa toivoton, mutta olen kyllä ehdottomasti neuvoton. Kaipaan kovasti tällä hetkellä Pyhän Hengen antamaa johdatusta ja viisautta. Epäselvää kun on, mihin suuntaan tältä paikaltani lähtisin vai lähtisinkö mihinkään. Erityisesti työ, yritykseni ja Jeesuksen lähetyskäskyn toteuttaminen ovat juuri nyt agendalla. Tulevat päivät ja viikot ovat jännittäviä - nyt en oikeastaan voi muuta kuin odottaa. Olen itse siis täysin tietämätön tulevasta. Ainoa, minkä tiedän on se, että voin olla nykyisessä Urheilukadun konttorissani jouluun saakka.  Tänään päivän aikana mietin vielä useaan otteeseen toissapaiväistä. Maanantai-iltana lähdin lapsen treen...