Lepokatti poikittain

Tiedän, että ihmisille vapaus tarkoittaa todella monia eri asioita. Mutta luulen myös, että määritelläänpä vapaus miten hyvänsä, se pohjimmiltaan merkitsee, ainakin tunnetasolla, samaa. Merkityksellistä on nimenomaan kokemus vapauden tunteesta. Vapautta on saada vaikuttaa, vapaus muuttua ja muuttaa, vapaus pysyä entisellään, vapaus luovuuteen, vuorovaikutukseen, turvallisuuteen jne. Vapaus on kai sitten yksinkertaistettuna vankeuden vastakohta. Jonkin vankina oleminen on kokemusta sidottuna olemisesta, vapauden rajoittumisesta tai vapauden menettämisestä. Itselläni on kokemuksia siitä, ettei saa vapaasti ilmaista itseään ja olla oma itsensä. Joskus ovat olosuhteet olleet rajoitteena. Joskus omat ajatukset. Pahinta on, jos tuntuu, että joutuu pakolla alistumaan tilanteisiin ja tapahtumiin, eikä ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa yhtään mihinkään tai muuttaa mitään. Se on itselleni ollut raastavinta mahdollista vapauden menettämistä. Mutta olen myös huomannut, että vapauskin voi olla va...

Minulla on ollut vaikeaa menneisyydessä eri tavoin. Koin kapsena pelkoa, hylkäämistä ja epävarmuutta. Siitä seurasi halu olla rakastettu, halu miellyttää ja kiivas tarve kuulua johonkin. Itsetunto vajosi pohjamutiin ja en osannut arvostaa sitä, millainen olin. Mutta hei, nyt tajuan, että olin ja olen ihana!! Tämän käsittäminen vei pitkään ja se ei ole ollut ihan helppo tie oppia rakastamaan itseään. Mutta se on ollut ehdottomasti sen arvoista. Olen nimittäin sitä kautta oppinut rakastamaan, arvostamaan ja kunnioittamaan myös toisia ihmisiä ilman suuria ehtoja ja liikoja odotuksia. Millaista elämäni oli, kun en rakastanut itseäni? Vertasin aina itseäni muihin. Etenkin ulkonäköasioissa ja suorituksissa. En kyennyt näkemään omia juttujani ja tekemisiäni oikein minkään arvoisina. Onnistumiset olivat silkkaa tuuria tai jonkun muun ansiota. Vihasin riitoja ja konflikteja. En halunnut keikuttaa venettä niin sanotusti. Mielistelin ja mukauduin, menin kaikessa massan mukana. Tai sitten koetin ”...

Jatkuva pakotettu ja teennäinen myönteisyys. Onko tuttua? Joistakin ihmisistä se paistaa vahvasti läpi. Motivaatiomentorit viljelevät tätä oikein urakalla ja onpa se hiipinyt osaksi kristillisyyttäkin: ”Kun sinä vain tarpeeksi hymyilet, uskot, puhut itsellesi ääneen, pidät silmiesi edessä unelmaasi, julistat ääneen...niin se kaikki tapahtuu ja sinusta tulee niiiin onnellinen!” Olen kyllä huomannut, että kiitollisuudella on suora linkki omaan hyvinvointiini. Ja iloinen mieli sekä toisten ihmisten piristäminen tekevät minusta itsestäni onnellisemman. Onnistumisteni muisteleminen vahvistaa minua ja siitä saa rohkeutta, kun muistaa vaikeassa tilanteessa, että on tässä selvitty monesta muustakin tilanteesta. Toisinaan on tietoisesti valittava jokin suhtautumistapa tilanteeseen, ainakin hetkeksi, että siitä selviää vähemmillä vaurioilla. Mutta jos pidetään totena sitä, että kaikki on vain omasta asenteesta kiinni ja pelkillä kauniilla ja hyvillä ajatuksilla voi parantua vaikkapa mistä, ollaa...