Vapaus on vaikea asia ~ orjana on helppo olla

Tiedän, että ihmisille vapaus tarkoittaa todella monia eri asioita. Mutta luulen myös, että määritelläänpä vapaus miten hyvänsä, se pohjimmiltaan merkitsee, ainakin tunnetasolla, samaa. Merkityksellistä on nimenomaan kokemus vapauden tunteesta. Vapautta on saada vaikuttaa, vapaus muuttua ja muuttaa, vapaus pysyä entisellään, vapaus luovuuteen, vuorovaikutukseen, turvallisuuteen jne.

Vapaus on kai sitten yksinkertaistettuna vankeuden vastakohta. Jonkin vankina oleminen on kokemusta sidottuna olemisesta, vapauden rajoittumisesta tai vapauden menettämisestä. Itselläni on kokemuksia siitä, ettei saa vapaasti ilmaista itseään ja olla oma itsensä. Joskus ovat olosuhteet olleet rajoitteena. Joskus omat ajatukset. Pahinta on, jos tuntuu, että joutuu pakolla alistumaan tilanteisiin ja tapahtumiin, eikä ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa yhtään mihinkään tai muuttaa mitään. Se on itselleni ollut raastavinta mahdollista vapauden menettämistä.

Mutta olen myös huomannut, että vapauskin voi olla vaikeaa. Joskus en ole uskaltanut tai edes halunnut päästää irti jostain asiasta tai astua ulos tilanteesta, joka vie vapauttani. Tai sitten olen kokeillut vapautta ja rientänyt äkkiä takaisiin sidoksiin – tietääpähän ainakin mitä on tulossa eikä tule yllätyksiä. Turvallisuutta saattaa, kumma kyllä, tuoda huonotkin olosuhteet ja epätyydyttäväkin elämä, koska siinä ei ainakaan tule vastaan mitään yllättävää.

Astuminen uuteen, olipa se elämänvaihe tai mitä hyvänsä, on aina pelottavaa ja jännittävää. Usein olen turhaan ottanut takapakkia. Mutta ihana kyllä olen oppinut. Olen rohkeasti oppinut olemaan paikoillaan juuri siinä missä tällä hetkellä olen, mutta myös astumaan tarvittaessa eteenpäin uuteen. Kummassakin haluan nyt kokea ne kaikki tunteet ja mennä suoraan niistä läpi. Tunteiden väistely ja tilanteiden kieltäminen tai kääntyminen ja pakeneminen kun ei ole johtanut minua yhtään mihinään hyvään.

Ja yhtäkkiä sitten huomaakin, että vapautta ei ole se, että pystyy ymmärtämään, hallitsemaan ja kontrolloimaan kaikkea itsessään ja ympäristössään. Vapautta onkin se, että voi tunnustaa olevansa autuaan tietämätön joistain asioista eikä kaikkea tarvitse ymmärtää. Vapautta on se, että ei hermostu siitä, jos ei ole hallintavaltaa kaikkeen ja kaikkiin. Vapautta on päästää irti. Kun kaikkea ei voi kuitenkaan kontrolloida ja elämä on jatkuvasti yllätyksiä täynnä, vapautta on ottaa vastaan syvään hengitellen se, mitä eteen tulee. Vapautta ei ole se, ettei pelkää ollenkaan. Vapautta on se, ettei reagoi siitä pelosta käsin.

Puhun vapaudesta myös kaksiosaisessa podcastissani Et enää orpo ja muukalainen,vaan vapaa rakkauteen. Tässä alla ensimmäinen osa.