Tekstit

Yksi sydän

Ja niin on torstai toivoa täynnä! Olipas hirmu paljon parempi päivä kuin eilen. Ehkä luvattoman paljon stressaan keskiviikkoisin sitä Xee-kurssia... Jos kyseessä olisi vain oma tekeminen ja oppiminen, en varmasti jaksaisi edes hermoilla. Mutta kun tiiminvetäjänä on vastuussa jostakusta toisesta, siitä tulee heti eri fiilis. Täytyy ottaa vaan lunkimmin jatkossa - olen jo nähnyt sen, mitä tapahtuu kun suorittaa. Itse en siihen enää lähde. Puuhailin kotona aamupäivän ja tein ruuan valmiiksi muulle perheelle. Puoliltapäivin lähdin katsomaan yhtä "konttoriseurakuntalaista" sairaalaan. Meillä oli hyvät juttutuokiot ja piipahdin vielä hakemassa tälle miehelle läheisestä kaupasta vähän smoothieta ja proteiinijuomaa - kaverilla kun ei oikein ruoka maistu ja jostain pitäisi saada potkua.  Menin sitten konttorille tekemään töitä, kirjanpitoa ym. Huhkin innoissani kun katsoin kelloa, että aika rientää. Jossain vaiheessa havahduin, etten ollut siirtänyt konttorin kelloa taaksepäin. Sainki...

Hysteriaa

Ja pah...muka hyvät yöunet! Mitä sitä kukkua!! Heräsin puolen yön aikoihin - bling! - ja olin ihan virkeä. Valvoin about kolmisen tuntia, että sain uudelleen unen päästä kiinni. Hormonit ja kroppa sekaisin. PMDD aiheuttaa yhtä sun toista. Makuuhuoneemme lämpötila on huomattavasti alhaisempi kuin muualla talossa. Silti mulla on aina loppukierrosta kauhean kuuma koko ajan. Suunnittelin siis valvoessani viikonlopun kekkereitä, kävin kaksi kertaa vessassakin ja rukoilin. Kyllä se uni sitten tuli. Aamulla oli vaan aika väsynyt ja samaan aikaan tosi hysteerinen olo. Mulla on nyt PMDD:ssä se ns. "hellweek" eli se viikko kun odotat vaan koko ajan menkkoja alkavaksi. Jos voisi kuvailla jotenkin sitä olotilaa...se on kuin sun pahimmat painajaiset sekä huonoimmat ja parhaimmat leffat tapahtuis yhtä aikaa sun elämässä. Ja sie oot samaan aikaan sekä uhri, tekijä että todistaja. Täysin sekopäistä siis! :D Yhtäaikaa kaikki on ihan hillittömän huvittavaa mutta voisit periaatteessa samanaikai...

Sinun tehtäväsi

Lähdin aamusta tapaamaan ystäviäni toisen heistä kotiin. Mieheni antoi tälle kolmen porukallemme nimeksi  Tyttökullat . :) Siten siis nimitämme itseämme. Ja kylläpä meillä olikin taas ihanaa! Kun voi olla oma itsensä niin huonoine ja hyvine puolineenkin, se on todella arvokasta. Eilenkin latasin taas tulemaan kaikenlaista asiaa aika lailla suodattamatta. Onneksi Tyttökullat osaa lukea tilannetta ja tarinaa - yleensä tiedämme, milloin puhuu terveen mielen, maalaisjärjen ja rakkauden ääni ja milloin puolestaan turhautuminen, kiukku, tarve olla lapsellinen tai joku muu hankala juttu - kuten vaikka PMDD! Aikuisiällä saadut oikeat ystävät ovat todellinen aarre. "Öljy ja suitsuke ilahduttavat mielen, ystävän rakkaus on kuin tuoksuva puu." Sananl. 27:9 Oli ihana nähdä ystävän pientä vauvaa, istua kahvi- ja teekupposten äärellä ja kuulla heidän ajatuksiaan ja kuulumisiaan. Jännä, miten kolme kovin niin erilaista ihmistä niin erilaisissa elämäntilanteissa ovat löytäneet toisensa. Siin...

Omilla teillä

Tänään lähti uusi viikko käyntiin taas kuntosalilla. Sisko valitteli perjantain jäljiltä, että "ei tuntunu missään!" joten pantiin lisää pökköä pesään. Treenattiin jalat ja keskivartalo. Lisättiin painoja ja toistoja. Katsotaan, alkaako tuntua. Huomenna illasta se alkaa selvitä! :D Sisko käveli kotiin salilta, kun se ei just nyt pysty treenaan yläkroppaa. Mie jäin vielä tekeen leuanvedot ja testaamaan penkkikunnon. Itselläkin revähti olkapää vuosi sitten joulun aikaan ja meni kesään asti sitä parannellessa. Olen näin aikuisena nostanut penkistä 52,5 kg. Nyt testasin ilman varmistajaa 40 kilolla ja uskalsin tehdä kolme toistoa. Ois siis saattanut varmistajan kanssa mennä yksi enemmän. Näyttää siis hyvältä käden osalta - vähän se vielä jätättää verrattuna toiseen käteen. Unelmana mulla on, että jos sais joku päivä nostettua oman painonsa verran. Sehän siis tarkoittaa joko sinnikästä treeniä tai sitten ankaraa painon pudotusta!! :D Päivä jatkui soittelurumballa. Sinänsä hankala ...

Hierarkia vai huone?

Sunnuntai lähti käyntiin aamulenkillä koirien kanssa. Päälle kahvinkeittoa ja rentoa chillailua. Innostuin sitten tekemään kirjoittamistani runoista seinäkalenterin vuodelle 2022. Halusin sellaisen tietynlaisen ja kokoisen itselleni ja muokkasin runoni sopimaan eri kuukausille sekä etsin sopivat kuvat. Sitten hoksasin, että laitanpa sen  verkkokauppaan myyntiin , jos joku muukin haluaa sellaisen itselleen tai vaikka joululahjaksi. Kerrankin saan mieluisan seinäkalenterin, kun tein itse! Pakkasin eilen ostamamme lahjat Operaatio Joulun lapsi -laatikoihin - hyvin mahtuivat. Haluan vielä laittaa jokaiseen pakettiin mukaan kortin, jossa on pieni tervehdys meidän perheeltä. Niiden lisäämisen jälkeen paketit ovat valmiit palautettavaksi. Ystäväni tuli hakemaan autonsa, josta mieheni laittoi kuntoon tuulettimen moottorin. Vaihdoimme kuulumisia teekupposen äärellä.  Soittelin pitkän puhelun ystäväni Jaanan kanssa. Puhumme aina niin mielenkiintoisista hengellisistä asioista, että helpo...

Sydän täynnä

Olipa erilainen päivä, kun sain kunnolla nukuttua. Ihanat, ihmeelliset 11 tuntia täyttä unta. Jihuu!! Olikin sitten virtaa puuhailla kotona yhtä sun toista, imurointia ja sen sellaista mieheni metsästysreissun aikana. Päivällä lähdimme sitten lapsen kanssa ostoksille. Kävimme kirpparilla ja teimme löytöjä. Lapsi löysi  Kontista  kirjoja - jälleen kerran - sekä upean, ison maton. Matto muuttanee lapsen kanssa vajaan vuoden päästä Pohjois-Savoon, mikäli lukiosuunnitelmat toteutuvat odotetulla tavalla. Itse tein myös hyödyllisen löydön: laadukas talvitakki lähti mukaani 10 eurolla. Hinta oli niin halpa, koska takin hihansuut olivat mustuneet. Päättelin, että se on vain likaa, joka lähtee pesussa. Päättelin oikein - takki oli pesun jälkeen priimaa! Ostosreissun tärkein asia oli kuitenkin  Operaatio Joulun Lapsi . Olemme aikaisempinakin vuosina koonneet kenkälaatikkopaketteja. Tänä vuonna taas jokainen valitsi oman paketin saajansa: lapsi valitsi 5-9-vuotiaan pojan, mieheni 10...

Opetuksen tarpeessa?

Perjantai oli jokseenkin väsynyt ja myös vetinen päivä. Sain kuitenkin hieman virtaa, kun lähdin heti aamusta, hieman kahdeksan jälkeen, siskoni kanssa kuntosalille. Sain hänet houkuteltua viimein mukaani ja olemme käyneet yhdessä kuntoilemassa maanantaisin ja perjantaisin jo usean viikon ajan. On ihanaa kun on seuraa ja tietysti pieni pakkokin lähteä, kun on sovittu. Ja meillä on aina hauskaa yhdessä, koska nauramme paljon! :D Huumorintajumme on niin samanlainen. Silloin, kun molemmat työskentelimme virastotalolla, kävimme syömässä virastotalon ravintolassa lounasta. Vaikka näimme joka arkipäivä, juttua riitti koko lounaan ajaksi joka kerta. Silloinen poliisipäällikkö Martti Kallio valitsi yleensä meidän pöytämme, vaikka olisi varmaan ollut "hienostuneempiakin" seuralaisia tarjolla - meidän seurassa oli kuulemma kaikista hauskinta! Tällä kertaa treenasimme pakaroita ja keskivartaloa. Pakaroita treenaamme molemmat ihan "lääkärin määräyksellä"! :D Kummallakin on vamm...