Kaipaan yksinoloa, en yksinäisyyttä

Yksinäisyys on julma tunne. Se voi olla myös sellaisen ihmisen osana, joka näennäisesti on ihmisten keskellä. Yksinäisyyttä ei ansaitsisi kukaan, mutta hirvittävän moni maailmassa kokee sitä. Yksinäisyys on asia, jota ei haluta. Sen sijaan yksinolo on jotain sellaista, mitä ihminen tarvitsee. Kyse on tilanteesta, joka on tarpeellinen ja usein toivottu. Tänä päivänä moni kaipaisi ja tarvitsisi yksinoloa, lepoa muista ja olemista itsensä ja omien ajatustensa kanssa. Minulle yksinäisyyden tunne on surullinen – tunne siitä, ettei kuulu joukkoon eikä ole ketään, kenelle jakaa ajatuksiaan ja unelmiaan. Sitten taas se valittu yksinolo on vapauttavaa ja joskus suuri helpotus. Saa järjestellä ajatuksiaan ja kohdata sekä käsitellä tunteitaan. Luulenpa, että joillakin ihmisillä on vaikeuksia erottaa yksinäisyys terveestä yksinolosta. Ne yhdistetään samaksi asiaksi ja silloin yksin jäämisestä voi tulla kamala mörkö. Yksinoloa ei kyetä sietämään, sillä se usein nostaa pintaan asioita, jotka on tarp...