Kaikki me koemme jonkinlaisia kriisejä elämämme aikana. Suurempia ja pienempiä, pitkiä ja lyhyempiä. Mie oon kohdannu niitä henkilökohtaisessa elämässä ja erityisesti töissä - olinhan 13 vuotta poliisissa. Tosin tavallisen ihmisen kriisi on poliisille arkipäivää. Joskus olen sitä ajatellut, että onkohan käsitykseni kriistitilanteesta jotenkin hämärtynyt.
Kriisi saattaa aiheuttaa myös erilaisia fyysisiä oireita, kuten huonovointisuutta, heikotusta, ahdistusta, masentuneisuutta, unettomuutta, ärtyneisyyttä ja kipuja. Kaikilla on yksilöllinen kyky kestää vaikeita elämäntilanteita. Se mistä toinen selviää nopeasti, siitä voi toisella
kestää pitkä aika toipumiseen ja elämän niin sanottuun normalisoitumiseen.
Toisinaan kriisit nostattavat esiin muistoja ja tuntemuksia menneisyyden tilanteista, silloin kriisi voi tuntua monin verroin hankalammalta ja raskaammalta. Mutta vaikea elämäntilanne voi toistaalta olla tilaisuus kasvaa, vahvistua ja opetella itsensä, reaktioidensa ja elämänsä arviointia.
Ei voida sanoa, millaisesta tilanteesta tai tapahtumasta seuraa kriisi. Se voi olla jokin äkillinen tapahtuma, ennalta arvattava elämänvaihe tai pitkään jatkunut kuormitus, joka kriisin saa aikaiseksi. Kehitys- ja elämäntilannekriisit liittyvät elämän varrella tapahtuviin muutoksiin ihmisen siirtyessä elämänvaiheesta toiseen. Esimerkkeinä lapsen syntymä, muutto toiseen paikkaan, avioliitto tai vaikkapa lasten muutto kotoa.
Traumaattinen kriisi syntyy usein voimakkaan tai epänormaalin tapahtuman seurauksena. Yleensä siihen liittyy suuri tunnejärkytys, jota on vaikea käsitellä ja kohdata eikä itsellä välttämättä ole siihen voimavaroja. Usein traumaattinen kriisi liittyy tapahtumiin, joissa ihmiselle elintärkeät asiat, kuten henki ja terveys, ovat vaarassa. Esimerkkinä väkivallan
kohtaaminen, läheisen kuolema tai itsemurha, vakava oma tai läheisen sairastuminen, suuronnettomuudet ja luonnonkatastrofit. Kriisin voi aiheuttaa myös taloudelliset vaikeudet, työttömyys, rikollisuus tai riippuvuudet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti