Kaipaan yksinoloa, en yksinäisyyttä

Yksinäisyys on julma tunne. Se voi olla myös sellaisen ihmisen osana, joka näennäisesti on ihmisten keskellä. Yksinäisyyttä ei ansaitsisi kukaan, mutta hirvittävän moni maailmassa kokee sitä. Yksinäisyys on asia, jota ei haluta.

Sen sijaan yksinolo on jotain sellaista, mitä ihminen tarvitsee. Kyse on tilanteesta, joka on tarpeellinen ja usein toivottu. Tänä päivänä moni kaipaisi ja tarvitsisi yksinoloa, lepoa muista ja olemista itsensä ja omien ajatustensa kanssa.

Minulle yksinäisyyden tunne on surullinen – tunne siitä, ettei kuulu joukkoon eikä ole ketään, kenelle jakaa ajatuksiaan ja unelmiaan. Sitten taas se valittu yksinolo on vapauttavaa ja joskus suuri helpotus. Saa järjestellä ajatuksiaan ja kohdata sekä käsitellä tunteitaan.

Luulenpa, että joillakin ihmisillä on vaikeuksia erottaa yksinäisyys terveestä yksinolosta. Ne yhdistetään samaksi asiaksi ja silloin yksin jäämisestä voi tulla kamala mörkö. Yksinoloa ei kyetä sietämään, sillä se usein nostaa pintaan asioita, jotka on tarpeen käsitellä. Silloin nousevat helposti esiin negatiiviset tunteet ja asiat, joiden alkuperää olisi tarpeen tarkastella. Ne kuitenkin koetaan ahdistavana ja saatetaan yhdistää siihen samaan kurjaan yksinäisyyden tunteeseen.

Ihminen tarvitsee sekä fyysistä että psyykkistä läheisyyttä, jotta hän kasvaisi eheäksi. Ilman läheistä suhdetta lapsena kasvaneet ihmiset kärsivät usein monenlaisista ongelmista. Toisaalta ihminen tarvitsee myös yksinoloa, jotta hänestä tulisi itsenäinen ja henkisesti vahva ihminen. Yksinäisyys on kokemus siitä, ettei ole ketään, joka kuuntelisi, ymmärtäisi tai olisi tukena. Kun taas yksinolo voi olla todella rentouttavaa ja helpottavaa.

Miksi minä kaipaan yksinoloa? Olen huomannut, että minulta puuttui nuorempa ominaisuuksia, jotka tekivät minusta henkisesti vahvan. Yksinolosta nauttiminen on kohottanut minun itsetuntoni aivan uusiin mittoihin. Ja hei, minä en enää koe samaa yksinäisyyden tunnetta, kuin aikaisemmin, koska olen oppinut ottamaan siitä kaiken ilon irti. Ymmärrän nyt eron yksinolon ja yksinäisyyden välillä. Tiedostan sen, että jatkuva sosiaalisuus ja suuri joukko ystäviä ei takaa sitä, että minulla on joku, joka kuuntelee ja tukee minua kun he todella tarvitsen sitä.

En ole enää niin herkkä hylkäämiselle, eikä tunteitani voi loukata niin helposti. Olen yksinolossa oppinut tuntemaan itseni todella hyvin ja olen itselleni loistavaa seuraa! Olen nykyään empaattisempi. Minulla on enemmän kykyä kuunnella toisia, en ole niin kärkäs tuomitsemaan ja tunnistan muiden ihmisten tunteet helpommin. Olen avoimepi ja kunnioitan erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä.

Läheisriippuvaisuus ja pelko rakkaiden menettämisestä on hälvennyt pikkuhiljaa. Tiedän, että ihmiset voivat pettää ja jättää, mutta se ei ole enää asia, joka hajottaisi minun elämäni. Pidän arvossa hyviä ystävyyssuhteita, mutta en anna toisten ihmisten määritellä minua.

Minulla on myös eräs etu puolellani, koska olen kristitty. Tiedän, että Jumala on kanssani joka hetki enkä koskaan todellisuudessa ole aivan yksin. Se on ollut toivo kaikista pimeimmillä hetkillä. Jeesus on minulle tässä esimerkkinä: Hän vetäytyi palvelutehtävänsä aikana koko ajan säännönmukaisesti raamatun kuvauksen mukaan ”yksinäisyyteen”, itse valittuun yksinoloon esim. vuorelle. Hän oli siellä kuitenkin Isänsä Jumalan kanssa ja seurusteli siellä Hänen kanssaan, rukouksessa tai muuten läsnäolossa leväten.

Minusta on ihan huippua, mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen, kun he tulivat innoissaan evankeliumia kertomasta: ”Apostolit kokoontuivat Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle kaiken, mitä olivat tehneet ja opettaneet. Silloin hän sanoi heille: ”Tulkaa yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän.” Tulijoita ja menijöitä oli näet paljon, eivätkä he ehtineet edes syödä. Niin he lähtivät veneellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.” Mark. 6:30-32

Jos itse Jeesus tarvitsi lepoa ja yksinoloa, eiköhän liene mekin. Minusta on muutenkin mahtavaa, miten Jeesus kohteli niitä 12 heeboa, jotka Hän kutsui apostoleiksi. He kun oli ihan tavallisia ihmisiä ja heidän kanssa tarvittiin kärsivällisyyttä ja viisautta. Jos aihe kiinnostaa, kuuntele mitä olen siitä podcastissani kertonut: