Osasin odottaa häneltä jonkinlaista ylemmyyden tunnetta. Tiesin kyllä, että ylpeydellä on loistavan hyvä itsetunto. Hän nauttii ihailusta ja toisinaan ihan oikeutetusti ansaitseekin sitä. Mutta ylpeys todella luuli olevansa parempi kuin muut.
Jostain syystä ylpeys ei tuntunut olevan onnellinen ja hän vaikutti jokseenkin ahdistuneelta. Hänellä oli ilmiselvästi stressiä. Ensimmäistä kertaa tajusin, että ehkä ylpeydellä ei ollutkaan niin hyvä itsetunto, kuin olin kuvitellut ja mitä jopa hän itse luuli.
Ylpeys oli kyllä erittäin hyvä peittämään epävarmuuden. Hän koetti varastaa huomion tarinoillaan ja selkeästi halusi olla kaiken keskipisteenä. Huomasin, että hän vertaa helposti itseään muihin ja koettaa sitten aina ylittää toiset heidän erinomaisuudessaan. Luulenpa, että ylpeys on todellisuudessa hyvin herkkä. Yht`äkkiä koin häntä kohtaan suurta myötätuntoa.
Mietin, miten surullista on, kun ylpeys ei voi nauttia toisten menestyksestä tai muille tapahtuvista kivoista asioista. Hänen on myös varmasti vaikea oppia, koska hän ei vaikuttanut hyvältä kuuntelijalta ollessaan itse koko ajan äänessä. Näytti myös siltä, että ylpeys oli kykenemätön rentoutumaan, siksi hän tuskin nautti meidän tapaamisestamme laisinkaan.
Minulle tuli vaikutelma, että ylpeydellä oli menneisyydessään joku häntä syvästi koskettanut, ikävä asia, jota hän piilotteli minulta. Ajattelin, että asian jakaminen toisten kanssa olisi auttanut häntä, joten säälin ylpeyttä siksi, että hän ei kykene siihen. Ylpeydellä täytyy olla perin onneton olo, joka on jatkunut jo pitkään.
Aion rohkaista ylpeyttä, kun hän on valmis kuuntelemaan. Uskon, että hänen tilanteensa ei ole laisinkaan toivoton. Kun hän ymmärtää oman arvonsa, hän myös oppii kuuntelemaan muita ja iloitsemaan toisten seurasta ja heidän onnestaan. Silloin hän voi olla ylpeä oma itsensä ja iloita aidosti niistä asioista, joissa hän on todella saavuttanut jotain hienoa. Silloin hänellä ei ole enää tarvetta olla ylimielinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti