Olin jo pitemmän aikaa odottanut kohtaamistani vihan kanssa kauhunsekaisin tuntein. Tiesin, että hänetkin minun olisi tavattava ennen pitkää. Aluksi hätäännyin siitä raivosta, jolla hän sai minut suorastaan vapisemaan.
Tajusin, että viha halusi nöyryyttää ihmisiä ympärillään.
Kun hänen saapumisensa tunnelma hieman laantui, olin lähinnä ärtynyt ja turhautunut. Tällaistako tämä aina olisi hänen kanssaan? Kyllä minä ymmärsin, että viha on tärkeä minun selviytymiseni kannalta. Hän piti minut tarvittaessa elossa silloin, kun jokin tilanne näytti jo ihan mahdottoman uhkaavalta. Kykyni tuntea viha auttaa minua, mutta miten osaisin toimia hänen kanssaan rakentavasti – se olikin sitten jo toinen kysymys!
Viha halusi, että ymmärrän häntä. Hän kertoi usein ilmaantuvansa paikalle silloin, kun joku tulee loukatuksi, tuntee kateutta tai kokee olonsa estetyksi. Viha tuo mukanaan usein paljon hätää. Loukussa olemisen tunne, ahdistus ja epäonnistuminen nostattavat vihan pään ja hän saapuu kuin tuli ja leimaus. Vihalla on toinenkin nimi – häntä kutsutaan myös aggressioksi, eikä syyttä.
Kun kohtasin vihan, koko ruumiini tuntui menevän kireäksi kuin viulun kieli. Hän nostatti minun verenpainettani, sai adrenaliinini virtaamaan ja lihakseni jäykistymään. Viha kulutti minua kuin maratonin juokseminen.
Olin myös varma, että ellei hän kohta häivy, satutan jotakuta ja pahasti.
Viha totesikin, että minä tuskin haluan hänen roikkuvan nurkissa jatkuvasti. Jos hän notkuu luonani päivittäin, minun on enää vaikea päästä hänestä eroon ja ohjata jonnekin muualle. Viha sanoi, että hän ei pidä tyynistä ja rauhallisista ihmisistä, heitä hän välttää.
Siksi ajattelin olla kertomatta hänelle, että haluan ehdottomasti oppia keinoja rauhoittaa itseni hänen läsnäollessaan. Hänestä on puhuttava silloin kun hän ei itse ole paikalla. Ymmärsin, että muilta voin saada hyviä vinkkejä vältellä vihaa. Mutta kun hän saapuu, silloin on parempi vain pitää pintansa. Vihaa ei kannata missään nimessä lietsoa tai jäädä hänen kanssaan seurustelemaan. Muuten hän saattaa alkaa käyttäytyä täysin ennalta-arvaamattomasti.
Viha halusi minun kuitenkin tajuavan myös sen, mitä hyödyn hänestä. Se vaatikin minulta hieman enemmän ymmärrystä kuin olisin uskonut. Viha kertoi, että hän auttaa minua suojautumaan ja puolustamaan itseäni. Viha voi tehdä minusta rohkean. Hänen kanssaan en välitä muiden suhtautumisesta minuun ja voin olla itsenäinen. Hänen avullaan on myös mahdollista asettaa rajat, jos se ei muuten onnistu.
Toisinaan juuri viha antaa minulle toimintakyvyn, vaikka muuten olisin kuin halvaantunut.
Ymmärsin siis, että viha ei ole kokonaan paha. Hänen läsnäolonsa voi tehdä minut jämäkäksi niin, että uskallan ottaa oman tilani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti