Lepokatti poikittain

Mihin tämä aika taas on kulunut!? Päiväkirjan kirjoittaminen ei ole tullut kuin ehkä mielen viereen viime päivinä, kun olen ollut niin touhussa. Viikonloppu meni nopeasti, kuten aina. Lauantaiaamu lähti reippaasti liikkeelle kuntosalilla ja loppupäivä meni kotihommissa ja asioita hoitaessa. Alkuillasta kävimme sitten miehen kanssa yhdessä syömässä ja kahvilassa, se oli tosi mukava ilta. Sai vaihtaa ajatuksia ja viikon kuulumisia ihan rauhassa ja miettiä yhdessä maailman menoa. Puhuminen. Se kannattaa aina. Sunnuntaina mies ulkoilutti minua ja lintukoiraa Pattaskivalontien maastoissa. Oli todella kaunis sää kun aurinko, tuo ihmeellisen ihana valoilmiö, näyttäytyi parin tunnin ajan, mutta tuuli oli kyllä tosi kylmä. Emme meinanneet saada tuulessa nuotiotakaan syttymään ja pienet kynsitulet oli niin kylmät, että hyvä jos makkarat saatiin lämpimäksi. Teetä oli onneksi termospullossa ja  Lapin leipomon  mettäkakot kruunasivat tunnelman. Fiilis oli mainio pienen ulkoilun jälkeen - t...

  Hui sentään, arkipäivät vilahtivat tällä viikolla kyllä kuin siivillä! Nyt on jo viikonlopun ja levon aika. Keskiviikkona oli ihanaa, kun vietin isän kanssa kaksistaan päivällä aikaa. Juteltiin monista asioista, muisteltiin kaikkia vanhoja juttuja, tietenkin syötiin hyvin, kahviteltiin ja katsottiin tietenkin suomalainen vanha elokuva sekä Pilanpäiten kahdeltakin kanavalta - meidän iskän lempiohjelmia, jos urheilua ei lasketa. (Se on kohta Olympialaiset, wuhuu!!!) Isälläni on parkinsonin tauti ja kuten monissa pitkällisissä sairauksissa, tässäkin otetaan välillä takapakkia ja on niitä väsyttäviä jaksoja. Turhauttavaa isän kohdalla on se, että hän on ollut todella aktiivinen ja urheilullinen; nyt se on vängälläkin vähentynyt vaikka hän käykin mahdollisuuksien mukaan kävelylenkillä, kuntosalilla, ohjatussa liikunnassa jne. Tällä hetkellä isä tarvitsee hieman jelppiä, kun vaihdetun lääkityksen ja verenpaineen heittelyn takia hänellä meinaa huimata. Hän pärjäisi muuten mainiosti yksi...

Pari päivää mennyt taas ihan siivillä. Viestinnän hommia tehny kumpanakin päivänä. Ja eilen maanantaina oli meillä lapsen kanssa se ortopedin tapaaminen. Tämä ortopedi ei ollut ihan niin erikoislaatuinen kuin edellinen. Tosin ilman kenkiä ja sukkasiltaan. :) Mutta hän ymmärsi erittäin hyvin painijan vammamekanismeja. Magneettikuvissa näkyi ojentajajänteen pieni repeämä, joka voi olla kivulias tietyissä liikkeissä. Tämä repeämä on kuitenkin niin pieni, että menee näillä näkymin levolla ohitse. Eli seuraavan kerran molskille vääntämään vasta tammikuun puolella. Muuta liikuntaa kyllä voi harrastaa, mutta käden pitää nyt antaa olla levossa. Illalla käytiin taas siskon kanssa salilla. Iltaisin siellä on enemmän porukkaa. Jotenkin tykkään mieluummin käydä urheilemassa aamulla, kun olen aamuihminen. Vaikka nytkin huomasin, että voimaa on kyllä illalla enemmän. Mut jotenkin mie olen jo kuuden aikaan vähän nuutunut eikä jaksaisi enää silloin riehua rautojen kanssa. Hyvä treeni kuitenkin oli ja ...

Avajaisurakka Joulupukin kaupunkitoimistossa on nyt ohitse! Huh...perjantaina painettiin hommia, että saatiin porukalla liike valmiiksi. Illalla vielä imuroin ja moppasin Sampokeskuksessa mutta pääsin sentään kahdeksan jälkeen lähtemään - isäntäpari kun koristeli liikettä, siivosi ja pesi vielä ikkunoita lähes puoliltaöin. Mutta niin vain lauantaiaamuna olimme liikkeessä klo 9.00 ja kun kymmeneltä avattiin, kaikki oli valmiina. Olin sitten liikkeessä avajaispäivän aputonttuna ja mukavaa kuhinaa oli heti aamusta. Suurin vetonaula oli tietysti Joulupukki itse, joten kun Pukki ehti Kauppakeskusten joulunavaustohinoista toimistoonsa, vierailijoita kertyi. Itselläni oli suurin opettelu valokuvatulostimen kanssa - se ei ollut laisinkaan yhteistyökykyinen. Jostain asetuksesta johtuen se ei halunnut tulostaa sen kokoista kuvaa, mitä minä olisin halunnut. Tuommoiset laiteongelmat (joka kylläkin varmaan johtui nyt käyttäjän osaamattomuudesta, kun sain semmoisen 5 min ohjeistuksen tulostukseen) ä...

Jassoo, mitä sitä tänään tapahtuikaan... Ainakin olin kirjoitushommissa jo heti aamusta ja kotona oli yhtä sun toista pientä näpertelyä. Tänään kävin myös muun Joulupukin kaupunkitoimiston jengin kanssa opettelemassa kassajärjestelmän käyttöä. Olen nimittäin lupautunut tässä viestinnän asioissa auttamisen ohella, että olen joskus myös itse toimistossa aputonttuna. Miksipäs ei! Kyllä näin joulun alla on mukava silloin tällöin nähdä ihan ydinkeskustan meininkiä.  Tein myös korttireklamaation pankille siitä äidin tapauksesta. Poliisi ei luonnollisestikaan tämmöistä ala tutkimaan, kun rahat on mennyt johonkin maailmalle, mutta pankilta odotan kyllä jotain reagointia asiaan. Olisihan se hienoa, jos äitini saisi hyvitystä anastetuista rahoistaan. Hän kun ei ole korttiaan vinguttanut missään liikkeissäkään saatikka ulkomailla. Ihan pelkkiä automaattinostoja ja maksupääteasioita. Siksipä tapahtunut tuntuukin niin epäoikeudenmukaiselta. Tänään oli kropassa hiukan tukkoinen olo. En ole ehtin...

Wautsiwau! Onpas ollut touhua! En ehtinyt tiistaista kirjoittaa mitään kun on ollut sen verran kaikenlaista tekemistä. Olen nimittäin sitä mainitsemaani yrittäjäystävää auttanut ja nyt kai sen saa jo julkistaakin: kyseessä on itse Joulupukki! :) Eli ystäväni ja hänen vaimonsa avaavat Sampokeskukseen  Joulupukin kaupunkitoimiston . Avajaiset ovat tulevana lauantaina 13.11. samalla kun on  Rollon pikkujoulut  eli kolmen kauppakeskuksen yhteinen joulunavaus. Joulupukki esiintyy päivän aikana kaikissa kolmessa kauppakeskuksessa ja hänen erityinen laulava tonttunsa Sampokeskuksessa iltapäivällä. Kaupunkitoimiston saamisessa lauantaiksi avajaiskuntoon onkin riittänyt tekemistä monelle henkilölle ja taholle. Itse olen auttanut someviestinnän aloittamisessa ja tiedotteiden laatimisessa. Tosin olen kyllä yhtä sun toista muutakin tehnyt...muun muassa etsinyt liikkeeseen rekvisiittaa kirpparilta. Olen niin innoissani ystävieni puolesta - heille tulee siihen ihana ja sympaattinen yht...

Sunnuntaina en kyennyt kirjoittamaan. Se oli suuri Grande Finale ennen helpotusta. Eli PMDD-piinaviikko loppui sunnuntaihin - onneksi - mutta vointi olikin silloin tosi karmaiseva. Lauantai oli niin ihana päivä, kun kaikki ystävät tuli käymään, että oireet eivät juurikaan vaivanneet. Mutta sunnuntaina se sitten kaikki kostautui. Olin fyysisesti ja henkisesti aivan poikki. Vatsaan ja joka paikkaan sattui. Mutta pahinta oli taas se psyykkinen puoli: kaikki ärsytti ja ahdisti, kaikki tuntui vaikealta ja olin semmoisessa negatiivisessa, paniikinomaisessa mielentilassa. Asiaa ei auttanut se, että lapsen maantiedon kouluprojektissa on mukana kiinalaisia, jotka säätävät ja kääntävät projektin aikatauluja koko ajan. Jo pariin kertaan muuttunut viimeisin tieto oli se, että lapsen on mentävä sunnuntaina klo 14 koululle etäyhteyttä varten. Kiinalaiset olivat aamulla about klo 6.30 päättäneet, että palataankin klo 8.30 aikatauluun. Nooh, meillä nyt ei todellakaan seurata puhelinta yötä päivää (Ei ...

No niin, viime yönä seurasi jatko-osa - näin mitä olin synnyttänyt. Se oli suuri, munanmuotoinen ja avattava karttapallo! :D "Ja sen sisällä on uusia kansoja, ja sen sisällä on uusia kansoja...", vai miten se laulu meni...? :) Jaa, mitähän sitä katsellaan ens yönä sitten. Tänään oli kekkeripäivä! Wuuhuu! Mie tein gluteenittoman pizzan sekä salaattia ja lapsi leipoi tavallisen pizzan sekä pätkisbrownieta. Oioioi... Kun väkeä alkoi valua meille ihan jonossa, tuli lisää herkkuja: pannaria, hedelmiä, juustokakkua, Daim-kakkua, kahvia, teetä, limpparia, glögiä, karkkia, sipsiä, keksiä... Lisäksi tuli myös mies ja kitara, joten ohjelmakin oli taattu. Iltapäivä meni siis syöden ja porukalla laulaen. Joukkoon oli sujahtanut sopivasti myös eräs paimen, joka Pyhäinpäivän ratoksi piti meille pienen puheen pyhittymisestä. Tupa oli sen verran täynnä ja tunnelma kuumeni siihen pisteeseen, että ilmastointia piti huudattaa täpöllä. Ikähaitari oli muutaman kuukauden ikäisestä vauvasta mummiin...

Viime yönä olin synnyttämässä. Näin semmoisen unen, että aloin synnyttämään meidän kylppärissä ja mun isä oli oven takana odottamassa. :D Jäi kyllä arvoitukseksi, että kumpi sieltä tuli!  Aamutoimien jälkeen alkoi pienimuotoinen mööbleeraus. Meillä on aika iso tupakeittiö ja kun emme nyt ole pitkiin aikoihin kotiseurakuntana kokoontuneet meillä, olemme laittaneet ison divaanisohvan keskelle lattiaa. Siinä on ollut hyvä katsoa koko perheellä leffoja. Pyöräytin huomisia bileitä varten sohvan seinustalle ja muutenkin tein tilaa - nyt voi taas vaikka kolmiloikkaa hypätä! Eiköhän me mahduta hyvin kaikki. Muuten ajattelin olla kätevä emäntä: jos tekisi huomenna ennen vieraiden tuloa vain nopean imuroinnin varsi-imurilla, koska tarjolla on kaikkea kivaa murisevaa (lue murustelevaa; mun sisko keksii näitä hyviä omia sanoja) herkkua. Juhlien jälkeen pitää kuitenkin imuroida. Tyydyin siis pesemään vessat ja muuten siistimään paikkoja. Tänään oli taas semmoinen puhelurumba päällä. Järjestelin...