Kuormitus on kaikkea sitä, mikä jollakin tavalla aktivoi tai rasittaa meitä ja vie meidän voimavarojamme. Se voi olla työtä, opiskelua, perhe-elämää, liikkumista sekä muita harrastuksia ja periaatteessa kaikkea, missä käytämme meidän kehoamme jotenkin, kuten vaikkapa aivo- tai lihastyöskentelyä.
Usein kuormituksesta puhuttaessa ajatellaan sen negatiivisia ulottuvuuksia ja stressiä. Usein asia nousee esiin silloin, kun pohditaan vaikkapa työelämää ja sen psykososiaalisia ja fyysisiä kuormitustekijöitä. Tämä nousee erityisesti esille työuupumusta käsiteltäessä.
Ihmisellä on koko ajan kuormitusta. Se, että ihminen kuormittuu jossain määrin, on erittäin hyvä asia. Hyvä esimerkki positiivisesta kuormituksesta on liikunta, jolla on paljon tärkeitä terveysvaikutuksia. Aivojen käyttäminen on myös hyväksi ja aivotyöskentely sekä riittävä ärsykkeiden saaminen on tarpeellista. Mutta kuten mikä tahansa kuormituksen aihe, myös liikunta tai aivotyöskentely voivat tulla liian hallitsevaksi osaksi hyvinvointimme kolmiota. Vanha sanonta "kohtuus kaikessa" on erityisen osuva, mitä tulee hyvinvointiin.
Sinulle hyvää kuormitusta on riittävä määrä liikuntaa. Mutta mistä voimme tietää, mikä on riittävä määrä kenellekin? Yksinkertaistettuna terveysliikuntasuositus on alle kouluikäisille lapsille kolme tuntia päivässä, koululaisille ja nuorille kaksi tuntia päivässä ja aikuisille tunti päivässä.
Kansainvälisen olympiakomitean mukaan kilpaurheilua harrastavien koululaisten harjoitusmäärä olisi noin 20 h/viikossa, mikä on lähes kolme tuntia päivässä ja aikuisilla huippu-urheilijoilla voi kovimpaan aikaan olla yli 30 viikkotuntia harjoituksia. Silloin mennään jo pelkästään urheilun ehdoilla.
Terveysliikunnalla on ollut huolestuttava kehityssuunta jo pitkään ja se näkyy valitettavan selkeästi myös lasten ja nuorten kohdalla. Kun mietitään näitä liikuntasuosituksia on selvää, että pelkät ohjatut treenit ja koululiikunta eivät mitenkään täytä suositeltuja määriä. Ja vielä huolestuttavampaa on, jos koululainen ei harrasta vapaa-ajalla mitään liikuntaa ja hän kulkee koulumatkatkin autolla.
Sama suuntaus on aikuisilla. Työmatkat kuljetaan yhä useammin ajoneuvoilla ja liikunnasta on tehty erillinen harrastus tai toiminto, jonne on erikseen lähdettävä tai johon on tarkoituksella ryhdyttävä. Niin sanottu arki- ja hyötyliikunta on vähentynyt merkittävästi. Nykykeksinnöt ovat koko ajan vähentäneet arkiliikunnan tarvetta. Ja kuitenkin, tärkeintä olisi liikunnan ja aktiivisuuden monipuolisuus niin lapsilla kuin aikuisillakin.
Liikkumattomuus näkyy konkreettisella tavalla meidän elämässämme, viimeistään iän karttuessa. Me suomalaiset kärsimme jo kovin paljon erilaisista liikkumattomuustaudeista, kuten tukielinsairaudet, 2-tyypin diabetes, sepelvaltimoahtaumat, lihastasapaino-ongelmat ja osteoporoosi.
Ja mikä merkitys sopivalla kuormituksella onkaan meidän mielenterveydellemme, sitä ei missään nimessä pidä unohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti