Kohtasin tänään ilon. Hänestä huokui varsinainen innostus. Ja täytyy kyllä sanoa, että enpä ole rennompaa tyyppiä tavannut. Ilo vaikutti onnellisemmalta kuin kaikki muut tapaamani henkilöt. Hän loisti minuun olemuksellaan huojentuneisuutta, jota harvoin nykypäivänä kohtaa.
Halusin tietää, miksi ilo on sellainen kuin on – suorastaan säteilevä. Hän kertoi, että on oppinut elämässään paljon sellaista, joka on tehnyt hänestä sen, mitä hän on. Ilolle tärkeää on saada hänen jokapäiväiset perustarpeensa tyydytettyä. Lisäksi ilo on löytänyt elämäänsä eteenpäin vieviä ja onnellisuutta lisääviä asioita, kuten motivaation, elämän mielekkyyden ja tarkoituksellisuuden.
Ilo kertoi, että hänkin on joskus elänyt hetken euforiassa. Ne hetket ovat kuitenkin olleet niin ohimeneviä, ettei niistä ole ollut koko elämän perustaksi. Ilon täytyi etsiä jotain syvempää ja kestävämpää. Vanhempana ja vastaanottavaisempana ilo on löytänyt sellaista mielekkyyttä ja tarkoituksellisuutta itselleen, joka ei kovin helpolla katoa.
Muiden toiveiden ja odotuksien täyttäminen, suorittaminen sekä hetkellisten onnen hetkien metsästäminen veivät ilolta elämän. Kun löytyi se, mikä on tärkeintä, löytyi myös tyydytys ja tarkoitus.
Ilo sanoi tarvitsevansa silloin tällöin nautintoa. Ilo sanoi myös kaipaavansa tavoitteita elämäänsä – pieniä ja suuria, lähellä olevia ja kaukana häämöttäviä. Ilo on oppinut, että useimmiten hetken ilo ei korvaa suurempaa tulevaisuudessa olevaa täyttymystä.
Päätin viettää enemmän aikaa ilon kanssa. Painaa mieleeni, miten hän toimii ja mitkä ovat hänen ominaisuutensa. Ehkä jopa kirjoittaa niitä asioita paperille. Jos iloa ei joskus vähään aikaan näy, voin muistella häntä ja tehdä kuten hän tekee.
Ilo oli ihanan aidosti läsnä tässä hetkessä, mutta uskon hänen varmasti vielä vahvistavan loistoaan tulevaisuudessa. Oli onni, etten kävellyt ilon ohitse hämmentyneenä hänen kepeydestään ja säteilystään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti