glykogeenista.
Anaerobisessa aineenvaihdunnassa sokeri pilkkoutuu ja muuttuu laktaatiksi eli maitohapoksi, tässä vapautuu jonkin verran energiaa. Maitohapon muodostuminen on anaerobisen kuormituksen selkeä haittapuoli, sillä lihaksiin kertyvä maitohappo kasvattaa lihasten happamuutta. Tämä puolestaan heikentää lihasten kykyä supistua sillä hermoimpulssien
kulkeutuminen lihaksessa vaikeutuu.
Maitohapon kertyminen voi myös aiheuttaa kovaakin kipua. Näin ollen anaerobista liikuntasuoritusta ei pysty jatkamaan kovin pitkään. Anaerobinen liikunta onkin yleensä lyhytkestoista. Lajit ovat pääasiassa sellaisia, joissa suoritetaan useita lyhyitä sarjoja peräkkäin ja harjoitustehot ovat korkeita, kuten esimerkiksi kuntosaliharjoittelu. Toisin sanoen liikuntasuoritus kestää kerrallaan lyhyen aikaa, mutta sykkeen tulee olla mahdollisimman korkea harjoituksen ajan.
Tämän liikuntamuodon haaste varsinkin liikuntaa aloittavalle on se, että se väsyttää ja kipeyttää lihaksia. Jotkut säikähtävät niin, että innolla aloitettu liikuntaharrastus jätetään heti alkuunsa. Anaerobisilla liikuntamuodoilla aiheutetaan lihaksiin tarkoituksellisesti pieniä vaurioita. Tästä syystä tämän liikuntamuodon harjoittajan kannattaa huomioida oikeanlaatuinen ja tarpeeksi pitkä palautumisaika, jotta keho pystyy tuottamaan riittävästi energiaa vaurioiden paranemiseen. Kunnon lämmittely ennen harjoitusta ja jäähdyttely harjoitusten jälkeen on tarpeen.
Anaerobisiin liikuntamuotoihin kuuluvat mm. spinning, kuntosaliharjoittelu ja erilainen voimaharjoittelu. Huomionarvoista on, että aerobinen eli kestävyysliikunta parantaa valmiuksia anaerobiseen liikuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti